Erittäin harvinainen, leukodstrofia, etenevä kehitysvammaisuus ja liikkumisen vaikeudet

Van der Knaapin oireyhtymä

Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts (MLC)

Van der knaapin oireyhtymä on synnynnäinen leukodystrofia, johon liittyy aivojen valkean aineen häiriöt. Verrattuna muihin leukodystrofioihin, Van der Knaapin oireyhtymässä neurologinen rappeutuminen etenee hitaammin.

Van der Knaapin oireyhtymä puhkeaa varhaislapsuudessa ja on luonteeltaan etenevä. Sen tunnusmerkkejä ovat varhaislapsuuden makrokefalia eli suuripäisyys, epilepsiakohtaukset ja lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus. Makrokefalia voi joskus olla nähtävissä vastasyntyneellä, mutta useimmin se kehittyy ensimmäisen elinvuoden aikana. Epilepsiakohtauksiin voi liittyä status epilepticus eli pitkittynyt epileptinen kohtaus.

Psykomotorinen kehitys on useimmilla normaalia, mutta alkavat viivästyä. Ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä ja spastisuutta eli lihasjäykkyyttä alkaa ilmetä motorisen rappeutumisen edetessä. Nieleminen, puhuminen ja käveleminen voivat tuottaa vaikeuksia. Oireyhtymän vaikeusaste vaihtelee. Jotkut voivat menettää kävelykyvyn jo lapsuudessa, kun taas toiset voivat pystyvät kävelemään itsenäisesti vielä aikuisinakin.

Van der Knaapin oireyhtymä luokitellaan tyyppeihin 1(MLC1) , -2A (MLC2A) ja -2B (MLC2B). Tyypi 1 ja -2A ovat kliinisiltä oireiltaan samankaltaiset. Tyyppi 2B on lievin Van der Knaapin oireyhtymän muodoista. Siinä motorinen kehitys on vain lievästi viivästynyttä ja myöhemmin motorisissa taidoissa on havaittavissa ainoastaan hypotoniaa tai kömpelyyttä. Usein tyypin 2B oireet alkavat parantua ensimmäisen elinvuoden jälkeen. Makrokefalia kuitenkin jää jäljelle ja 40 % tapauksista esiintyy älyllistä kehistysvammaisuutta.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Suurimmalla osalla Van der Knaapin oireyhtymää sairastavista (75 % tapauksista; tyyppi 1) on mutaatio MLC1-nimisessä geenissä, joka sijaitsee kromosomissa 22 (22q13). Tyypin 2A ja 2B Van der Knaapin oireyhtymään johtavat mutaatiot ilmenevät puolestaan HEPACAM-nimisessä geenissä kromosomissa 11 (11q24).

MLC1-geenistä tuotetaan aivoissa proteiinia, joka toimii etenkin gliasoluissa eli hermotukisoluissa. Ne nimensä mukaan tukevat muiden hermosolujen toimintaa. HEPACAM-geenistä valmistetaan vastaavankaltaista proteiinia kuin MLC1-geenistäkin. Geenimutaatioista seuraa aivojen valkoisen aineen, myeliinin, turvotusta ja valkoiseen aineeseen syntyy vakuoleja eli rakkuloita. Ajan myötä valkean aineen turvotus häviää ja valkea aine surkastuu. Tästä seuraa koko myeliinirakenteen kutistuminen, mikä häiritsee hermoston normaalia rakennetta ja toimintaa.

Tyypin 1 ja 2A mutaatiot periytyvät autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tyypin 2B Van der Knaapin oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Noin 5 %:lla Van der Knaapin oireyhtymään sairastuneista geneettinen syy jää tuntemattomaksi.

Oireyhtymä on erittäin harvinainen. Sen esiintyvyydeksi on arvioitu alle 1 tapaus 1 000 000 syntynyttä lasta kohden (<1 : 1 000 000). Lääketieteellinen kirjallisuus on kuvannut yli 150 tapausta.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä mm. aivojen magneettikuvaukseen (MRI), jossa on havaittavissa valkean aineen epänormaali jakautuminen ja turvotus sekä kystiä aivojen subkortikaalisilla alueilla ts. aivokuoren alapuolisilla alueilla. aivojen magneettikuvauksessa tyypissä 2B nähdään valkoisen aineen häiriön paranemista iän myötä.

Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan yrittää lievittää mm. epilepsialääkkein ja mm. fysio- ja puheterapialla.

Eliniän ennuste

Eliniän ennuste vaihtelee yksilöittäin 20-50 ikävuoden välillä.

Historia

Hollantilainen lastenneurologi Mario S. Van der Knaap kuvasi oireyhtymän vuonna 1995.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 1; MLC1
  3. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2A; MLC2A
  4. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Megalencephalic leukoencephalopathy with subcortical cysts 2B; MLC2AB
  5. Expert Reviews on Neurotherapies 11 (10) 1485- 1496 (2011); Alfriend Kohlschutter ja Florian Eichler

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 7.1.2005, 9.1.2005
Johanna Rintahaka 11.5.2017, 26.11.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?