Harvinainen, ei-etenevä kehitysvammaisuus, epätyypilliset periytymisen mekanismit

Prader-Willin oireyhtymä

Prader-Willin syndrooma (PWS) on harvinainen geneettinen oireyhtymä, jonka oireet aiheutuvat tietyn geenialueen puutteellisesta käytöstä ja hypotalamus-aivolisäke-akselin hormonitoiminnan häiriöistä. Oirekirjo vaihtelee yksilöstä toiseen.

Raskaudenaikana äidit lähes poikkeuksetta mainitsevat sikiön myöhään alkaneesta ja vähäisestä liikkumisesta kohdussa.

Vastasyntyneille on tyypillistä lihasvelttous, joka hankaloittaa imemistä ja nielemistä. Vauvaoilla on poikkeava itkuääni ja heidän sukupuolielimissään on poikkeavuuksia, kuten laskeutumattomat kivekset, vajaakehittynyt penis tai vajaakasvuiset häpyhuulet. Noin kuuden kuukauden iässä syömisvaikeudet helpottuvat.

Myöhemmin havaitaan psykomotorisessa kehityksessä viiveitä, jotka kuitenkin usein lieventyvät iän myötä. Tämän alkuvaiheen jälkeen, vuoden -puolentoista vuoden ikäisenä, lapsella ilmenee lisääntynyttä ruokahalua ja ruokailun jälkeen normaalisti syntyvän kylläisyyden tunteen puuttumista. Jos syömistä ei rajoiteta, jopa kaksivuotiaille voi kehittyä hengenvaarallinen lihavuus.

Prader-Willin oireyhtymään liittyvä aivojen hypotalamus-aivolisäke-akselin toimintahäiriöt johtavat myös puutteelliseen murrosiän kehitykseen ja mm. kasvuhormonin vähäiseen eritykseen. Tämän vuoksi Prader-Willin oireyhtymää sairastavat jäävät aikuisina normaalia lyhyemmiksi. Lisäksi oireyhtymää sairastuneet eivät yleensä pysty saamaan jälkeläisiä. Koska hypotalamus säätelee myös elimistön lämpötilaa, lämmönsäätely voi olla poikkeavaa; esim. infektioiden yhteydessä PWS-oireyhtymässä ei esiinny kuumetta, kylmässä PWS-henkilöt eivät koe tarvitsevansa lisää vaatetusta, ja vastaavasti kuumassa ilmanalassa he saattavat pukeutua normaalia lämpimämmin.

Oireyhtymään liittyy lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus, joka ilmenee kouluikään mennessä. Kognitiivisissa taidoissa on huomattavia yksilöllisiä eroja. Ne liittyvät puheen tuottamiseen ja kielenkehitykseen sekä oppimiseen. Käyttäytymisongelmat, kuten itseään vahingoittava käytös, itsepäisyys sekä kiukunpuuskat sekä psykologiset haasteet voivat vaikeuttaa kognitiivisten taitojen kehittymistä. Oireyhtymään liittyy usein univaikeuksia.

Ulkonäköpiirteet ovat oireyhtymälle tyypilliset: kapea otsa, mantelin muotoiset silmät, kapea ylähuuli ja alaspäin kääntynyt suu sekä pienet kädet ja jalat.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymä johtuu heterogeenisistä geenimuutoksista kromosomissa 15 (15q11-q13), jotka johtavat useiden geenimuutoksien kautta mm. hypotalamuksen epänormaaliin toimintaan. Geenimuutosten laatu vaikuttaa PWS-henkilöiden oirekirjoon.

Prader-Willin oireyhtymän genetiikka on monimuotoinen ja poikkeaa yleisistä periytymistavoista. Oireyhtymän aiheuttaa geneettinen muutos kromosomissa 15 (15q11-q13). Normaalisti tämän kromosomin alueen geenit tuotetaan vain isältä peritystä kromosomimateriaalista, eikä äidiltä perittyä vastinkromosomialuetta käytetä geenien luentaan laisinkaan. Prader-Willin oireyhtymässä isältä perityn 15q11-q13-alueen geenit puuttuvat deleetion eli häviämän vuoksi (nk. paternaalinen mutaatio (70 % tapauksista), tai geenituotteita ei lueta kromosomi 15 alueen poikkeavan geenisäätelyn vuoksi (esim. leimautumiskeskuksen mutaatio (1 % tapauksista)). Myös isältä perityn kromosomin rakenteellinen muutos voi johtaa Prader-Willin oireyhtymään (kromosomi 15 rakennemutaatiot (1 % tapauksista)). Geneettinen muutos johtaa Prader-Willin oireyhtymään myös siinä tapauksessa, jos kromosomi alue (15q11-q13) on kokonaan peritty äidiltä (maternaalinen uniparentaalinen disomia (25 % tapauksista).

Prader-Willin oireyhtymä saa alkuna hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun kromosomimuutoksesta tai varhaisen alkion kehityksen aikana. Se syntyy siis biologisesti sattumalta, de novo, ilman aikaisempaa sukuhistoriaa. Tärkeää on ymmärtää, ettei tapahtunut geneettinen muutos ei ole kenenkään syytä, eikä sen syntymiseen olisi voinut mitenkään vaikuttaa. Perheen riski saada toinen lapsi, jolla on Prader-Willin oireyhtymä on yleensä noin 1 % luokkaa. Perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla asiasta voi keskustella syvällisemmin.

Prader-Willin oireyhtymän esiintyvyydeksi arvioidaan 1:25 000. Suomessa on noin 150 henkilöä, joilla on PWS-oireyhtymä. Se on yhtä yleinen sekä mies- että naissukupuolella.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu Holmsin kriteeristöön (alkuperäisin vuodelta 1993) ja geneettiseen analyysiin.

Varhainen diagnoosi on erittäin tärkeää; ylensyönti on kaikkein vakavin sairauksia ja kuolleisuutta aiheuttava tekijä Prader-Willin oireyhtymässä. Usein syömisen kontrollointi on aloitettava jo varhain, usein jo ennen kolmen vuoden ikää. Kasvuhormonihoidoista hyötyy moni ennen kasvuiän loppumista. Moniammatillinen tuki, kuten puhe-, toiminta- ja fysioterapia sekä mahdollinen erityisopetus ja psykoterapia, on tärkeää. Tasapainoinen kasvuympäristö tukee parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kehittymistä aikuiseksi. Aikuisuudessa itsenäisyyden opettelu ja käytöshäiriöiden lieventäminen ovat tärkeitä tavoitteita.

Eliniän ennuste

Eliniänodotteeseen vaikuttaa huomattavasti kuinka hyvin ylipainon kehittymistä pystytään hillitsemään ja kontrolloimaan. Etenkin miehet ovat herkkiä ylensyönnistä aiheutuviin onnettomuuksiin ja vammoihin sekä sydänverisuonitaudin riskitekijöille verrattuna naissukupuolen edustajiin. PWS-oireyhtymä sairastavien riski kuolla sydän-verisuontitapahtumiin on suurempi niillä, joiden periytymistapa noudattaa maternaalista uniparentaalista disomiaa. Yhdysvalloissa tehdyn kuolinsyytutkimuksessa, joka käsitti 486 Prader-Willin oireyhtymätapausta vuosilta 1973-2015, todettiin, että 70 % oireyhtymää sairastuneista kuoli aikuisuudessa ja että yleisin kuolinsyy oli hengitysvajaus (31 % tapauksista).

Historia

Ensimmäinen oireyhtymäkuvauksen kirjoitti John Langdon Down vuonna 1887. Prader–Willin oireyhtymä on saanut nimensä sveitsiläisten lääkäreiden Andrea Prader, Alexis Labhart ja Heinrich Willin mukaan, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 1956.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Prader-Willi syndrome
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Prader-Willi syndrome
  3. Perinnöllisyyslääketiede (Duodecim 2007), Pertti Aula, Helena Kääriäinen, Aarno Palotie
  4. Kehitysvammainen potilaana (Duodecim 2011), Maria Arvio, Seija Aaltonen

Päivityshistoria
Laadittu (Kehitysvammahuollon BBS) 22.3.1997
Kari Viitapohja 14.5.2000, 2.3.2002, 28.10.2004, 20.4.2011
Arja Liinamaa ja Pia Höglund 19.9.2014
Johanna Rintahaka 7.3.2016, 23.3.2016, 16.11.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?