Etenevä, harvinainen leukodystrofia, kehitysvammaisuus, liikkumisvaikeudet

Pelizaeus-Merzbacherin tauti

Pelizaeus-Merzbacher disease (PMD)
Hypomyelinoiva leukodystrofia 1

Pelizaeus-Merzbacherin tauti kuuluu leukodystrofioihin eli keskushermoston valkean aineen häiriöihin. Taudille on tyypillistä kehityksellinen viive, nystagmus eli silmävärve, spastisuus eli kohonnut lihasjäykkyys ja kehitysvammaisuus. Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee. Tauti jaotellaan kolmeen eri alatyyppiin oireiden puhkeamisiän ja oireiden vaikeusasteen mukaisesti. Alatyypit ovat synnynnäinen PDM, klassinen PDM ja välimuotoinen PDM. Pelizaeus-Merzbacherin taudin oirekirjo on siis laaja.

Synnynnäinen PDM

Synnynnäinen PDM;n muoto on kaikkein vakavin. Sen oireisto tulee esiin heti syntymän yhteydessä, ensimmäisten elinviikkojen aikana tai ennen kahden kuukauden ikää, Oireistoon kuuluu hypotonia eli lihasvelttous, silmävärve eli nystagmus, hengitysvaikeudet, stidorit eli sisäänhengitysvaikeudet, kognitiivinen ja liikuntakykyyn liittyvät viiveet ja spastinen tetraplegia eli neliraajahalvaus sekä epileptiset kohtaukset. Kaikki sairastuneet eivät opi kävelemään tai puhumaan. Silmävärve voi kadota iänmyötä.

Klassinen PMD

Klassinen PMD puhkeaa ensimmäisten kahden elinkuukauden aikana ja esiintyy aluksi silmävärveenä ja lihasvelttoutena, joka pian muuttuu spastisuudeksi. Myöhemmin ilmenee ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaation häiriötä, liikuntakyvyn vaikeuksia ja kehitysvammaisuutta.

Välimuotoinen PMD

Välimuotoinen PMD on oirekirjoltaan nimensä mukaisesti edellisten välimuoto. Taudin oireet etenevät synnynnäistä muotoa hitaammin, mutta nopeammin kuin klassisessa muodossa.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Pelizaeus-Merzbacherin taudin aiheuttaa mutaatio PLP1-nimisessä geenissä X-sukupuolikromosomissa (Xq22). PLP1-geeni ilmentää proteolipidi proteiini-1:stä, joka tarvitaan hermosolujen myelinin muodostamiseen.

Koska oireyhtymä periytyy X-sukupuolikromosomissa, oireyhtymää esiintyy pääasiassa vain miessukupuolella. Naissukupuolen edustajan ovat yleensä oireettomia kantajia tai heillä on vain lieviä PMD-oireita. Joskus naisilla oireet asettuvat iän myötä.

Jos henkilöllä ei todeta PLP1-geenin mutaatiota, mutta oirekirjo on samanlainen kuin PMD-taudissa, diagnoosiksi annetaan yleensä PMD:n kaltainen tauti.

Taudin esiintymistiheydeksi on arvioitu Yhdysvalloissa 1: 100 000. Joissakin lähteissä oireyhtymän yleisyys vaihtelee 1: 400 000 - 1-9:1 000 000 välillä.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, neurologisiin löydöksiin mm. aivojen magneettikuvauksessa, jossa nähdään valkean aineen täydellinen, osittainen tai diffuusi hermosolujen valkean aineen puutos (demyelinaatio). Geenitesti vahvistaa diagnoosin.

Erotusdiagnoosiin kuuluvat muut leukodystrofiat, kuten Krabben tauti, Canavan tauti, metakromaattinen leukodystrofia, Alexanderin tauti sekä Pelizaeus-Merzbacherin kaltainen oireyhtymä ja spastinen paralegia.

Parantavaa hoitoa ei ole. Neurologit, fysioterapeutit, ortopedit, keuhkolääkärit sekä gastroenterologit ottavat vastuun PDM-oireyhtymän oireiden mukaisesta hoidosta.

Eliniän ennuste

Tauti on etenevä, mutta etenemisvauhti vaihtelee mm. PMD-taudin alatyypistä riippuen. Kaikkein lievimmissä tapauksissa eliniänodote on suhteellisen pitkä: tauti etenee hitaammin nuoruuden jälkeen. Vakavissa PMD-tautitapauksissa eliniänodote jää toiselle vuosikymmenelle. Synnynnäinen PMD johtaa kuolemaan usein lapsuudessa.

Historia

Saksalainen lääkäri Pelizaeus kuvasi viidellä pojalla oireyhtymän vuonna 1885. Vuonna 1910 toinen saksalainen lääkäri Merzbacher kuvasi samanlaisia oireita 14 :sta toisilleen sukua olevalla miehellä ja naisella. Oireyhtymä nimettiin molempien saksalaislääkäreiden mukaan.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Pelizaeus-Merzbacher disease
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Pelizaeus-Merzbacher Disease

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 20.5.2004. 3.7.2009
Johanna Rintahaka 5.5.2017, 15.11.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?