Yleistietoa NCL-taudeista

Neuronaaliset seroidilipofuskinoosit eli NCL-taudit

Neuronaaliset seroidilipofuskinoosit ovat kertymäaineenvaihduntasairauksia, joissa kudoksiin, kuten keskushermostoon, kertyy seroidia ja lipofuskiinia. Nämä aineenvaihduntatuotteiden kertymät johtavat hermosolujen kuolemaan etenkin aivokuoren ja isoaivojen alueilla, mutta myös verkkokalvolta. Useimpiin NCL-tauteihin liittyykin näkökyvyn menetys taudin edetessä sekä pieniaivoisuus aivomassan menetyksen vuoksi. Aineiden kertyminen rappeuttaa keskushermostoa ja haittaa etenkin lasten kehitystä ja toimintaa.

Oirekuvat vaihtelevat NCL-taudista toiseen, mutta yleensä niihin liittyy yhdistelmä seuraavista oireista; dementia, liikuntakyvyn rappeutuminen, etenevä kehitysvammaisuus, näkökyvyn menetys sekä epilepsia. Oireiden alkamisikä vaihtelee vastasyntyneestä varhaisaikuisuuteen, jonka perusteella NCL-taudit myös luokitellaan synnynnäiseen, varhaislapsuuden, myöhäislapsuuden, nuoruusiän ja aikuisiän NCL-tauteihin.

Taudin puhkeamisiän lisäksi myös neurologiset lisäoireet, neurofysiologiset ja -patologiset muutokset sekä elinikä vaihtelevat NCL-taudeissa. NCL-tautien luokittelussa käytetään nykyisin myös geneettistä tietoa, vaikka taudit ovat hyvin heterogeenisiä ja osassa NCL-tauteja geenivirheissä on päällekkäisyyttä. Nykyisin tunnetaan ainakin 14 eri geeniä, jotka aiheuttavat NCL-tauteja.

NCL-oireyhtymiä tunnetaan nykyisin ainakin 10.

Oireyhtymän periytyvyys ja yleisyys

NCL-tautien periytyvyys on useimmiten autosomaalinen ja resessiivinen eli peittyvä. Aikuisiän NCL-taudissa periytyvyys on kuitenkin autosomaalinen ja dominantti eli vallitseva.

Kaikkien NCL-sairauksien yhteinen esiintymistiheys maailmalla lienee noin 2-3 tapausta 100 000 elävänä syntyvää lasta kohden. Suomessa NCL-tautitapauksia on suhteellisesti eniten (esim. INCL-tauti; noin 1:20 000) ja siksi osa NCL-taudeista kuuluu suomalaiseen tautiperintöön.

Suomalaiseen tautiperintöön kuuluvia NCL-tauteja ovat seuraavat oireyhtymät;

Diagnoosi ja hoito

Arvioidaan, että noin 10-20 % henkilöistä, joilla todetaan jokin etenevä hermostoa rappeuttava sairaus jää vaille oikeaa diagnoosia mm. puutteellisen NCL-tautien genetiikan ymmärryksen vuoksi. Näyttää siis siltä, ettei kaikkia NCL-tauteja aiheuttavia geenimutaatioita vielä tunneta.

Tällä hetkellä NCL-taudeille ei ole olemassa parannuskeinoa, vaan hoito keskittyy oireiden mukaisiin hoitotoimiin. ja taudit johtavat ennenaikaiseen kuolemaan.

Eliniän ennuste

Kaikki NCL-taudit johtavat ennenaikaiseen kuolemaan, jonka ajankohta vaihtelee sekä NCL-taudin mukaan että saman NCL-sairauden sisällä yksilöllisesti. Eliniänodote voi olla vain muutamia tunteja tai päiviä syntymästä tai jopa noin 50-vuotiaaksi aikuisiässä puhkeavassa aikuisiän NCL-taudissa, toiselta nimeltään Kufsin oireyhtymässä.

Historia

NCL-tautien tutkimuksen historia ulottuu lähes 200 vuoden taakse. Ensimmäisen NCL-tautitapauksen kuvasi Norjassa lääkäri Otto Christian Stengel. NCL-tautien pioneerina pidetään kuitenkin neurologi ja neuropatologi Frederick Battenin (1865–1918), joka kuvasi 1900-luvun alussa kaksi NCL-tautia.

Huomioitavaa

Englanninkielisissä tieteellisissä julkaisuissa käytetään NCL-taudeista usein nimitystä 'Batten disease', jolla tarkoitetaan siis kaikkia NCL-tauteja eikä vain JNCL-tautia.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Neuronal ceroid lipofuscinosis
  2. Biochimica et Biophysica Acta (2013): Human pathology in NCL; G. W. Anderson, H. H. Goebel, A. Simonati.
  3. Biochimia et Biophysica Acta (2013): The neuronal ceroid-lipofuscinoses: A historical introduction; Matti Haltia and Hans H. Goebel. 2013: Vol 1832, 11:1795-1800.
  4. Suomi-neidon geenit: Tautiperinnön takana juurillemme johtamassa (2000), Reijo Norio

Päivityshistoria
Laadittu (Kehitysvammahuollon BBS) 22.12.199?
Kari Viitapohja 25.12.2005, 19.5.2009
Johanna Rintahaka 20.4.2017, 26.4.2017, 29.5.2017, 31.10.2018


Oliko tästä artikkelista hyötyä?