Pääkallon saumojen ennenaikainen luutuminen, mahdollinen lievä kehitysvammaisuus.

Muenken oireyhtymä

Muenken oireyhtymä johtuu kraniosynostoosista eli tiettyjen kallon saumojen ennenaikaisesta luutumisesta sikiön kehityksen aikana. Tämä heijastuu yksilön pään ja kasvojen muotoon. Vain noin 15 %:lla tapauksista kallon saumojen yhteenluutuminen tapahtuu normaalisti.

Muenken oireyhtymää sairastavien kliininen kuva vaihtelee yksilöittäin huomattavasti, jopa yksittäisen perheen sisällä. Jotkut henkilöistä vaikuttavat jopa täysin oireettomilta (6-7 % tapauksista).

Mueken oireyhtymän tyypillisin piirre on koronaalinen synostoosi eli otsansuuntaisen, korvasta korvaan ulottuvan kallon saumojen yhteenluutuminen, joka on usein bilateraalinen eli molemminpuolinen (noin 2/3-osaa tapauksista). Tämä johtaa brakykefaliaan eli lyhytpäisyyteen tai turribrakykefaliaan eli tornikalloisuuteen. Joillakin oireyhtymää sairastuneilla on unilateraalinen eli yksipuoleinen koronaalinen synostoosi (noin 1/3-osaa tapauksista), joka johtaa mm. kasvojen ja kallon epäsymmetrisyyteen (anteriorinen plagiokefalia). Myös muiden kallon saumojen kuin otsansuuntaisen kallon saumojen yhteenluutuminen on mahdollista. Oireyhtymään voi liittyä myös makrokefaliaa eli isopäisyyttä (5 % tapauksista) ilman kraniosynostoosia sekä täysin normaalia kallon rakennetta.

Muenken oireyhtymän tyypillisiin kallon ja kasvon piirteisiin lukeutuvat myös toisistaan kaukana olevat silmät, riippuluomet tai silmien ulkonemat, karsastus ja suu- ja/tai huulihalkio. Muita oireita voivat olla mm. kuulovammaisuus (yli 70 %:lla tapauksista) ja hydrokefalia ja kohonnut kallonsisäinen paine. Kuulovamma, hydrokefalia ja normaalia suurempi kallonsisäinen paine ovat yleisiä tapauksissa, joihin liittyy kallon samojen normaalia nopeampi luutuminen. Muenken oireyhtymään liittyy usein myös korvatulehdukset, lievät epämuodostumat raajoissa, kuten lyhytsormisuus ja/tai -varpaisuus, leveät peukalot ja vinosormisuus. Kehitysviiveet (n. 33 % tapauksista), lievä kehitysvammaisuus, epilepsia ja lisääntynyt riski käyttäytymismuutoksiin tai -häiriöihin ovat myös mahdollisia.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Muenken oireyhtymä johtuu kaikilla sairastuneilla Fibroblasti-kasvutekijä-reseptori-3-(FGFR3) -geenin pistemutaatiosta (p.Pro250Arg-mutaatio) kromosomissa 4 (4p16.3). FGFR3-geenituote tuottaa kehoon fibroblasti kasvutekijareseptori-3:a, jonka toiminta vaaditaan normaalin luuston kehittymiseksi. Mutaatio yliaktivoi FGFR3:n normaalin toiminnan mistä seuraa kallon saumojen ennenaikainen luutuminen.

Geenimuutos periytyy autosomaalisesti ja dominoivasti eli vallitsevasti. Mutaation penetranssi eli ilmenemisyleisyys, ei ole kuitenkaan täydellinen kaikilla henkilöillä. Tähän johtopäätökseen on tultu, koska osa geenimuutoksen kantajista vaikuttaa lähes oireettomilta. Lisäksi sairastuneiden henkilöiden oirekuvien välillä on hyvin laajaa vaihtelua.

Oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1:30 000 elävänä syntynyttä lasta kohden.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosin varmistaa geenimuutoksen löytyminen yksilön perimästä, joka saadaan selville tutkimalla henkilön verinäyte molekyylibiologisin menetelmin.

Jos perheeseen halutaan toista lasta, oireyhtymän uusiutumisriski arvioidaan jokaisen perheen kohdalla erikseen: onko vanhemmalla biologisesti sattumalta syntynyt nk. de novo-mutaatio vai kantaako jompikumpi vanhemmista mutaatiota ilman oireita ts. vanhempi on mutaation oireeton kantaja. Jos toisella vanhemmista todetaan FGFR3-geenin muutos, perheellä on 50 % mahdollisuus saada jälkeläinen, joka kantaa samaa mutaatiota ja jolla siis on Muenken oireyhtymä.

Hoito on moniammatillista. Siihen sisältyvät mm. kuulo- ja näkötutkimukset sekä käyttäytymisen havainnointi, puheterapia ja oppimiskyvyn arviointi. Kirurginen kraniosynostoosin hoito voi olla mahdollinen. Kallon muotoa korjaava leikkaus voidaan tehdä yleensä noin 3-6 kuukauden ikäiselle vauvalle.

Eliniän ennuste

Oireyhtymän ennuste vaihtelee huomattavasti yksilöstä toiseen riippuen oireiden laadusta ja vaikeusasteesta sekä hoidon ja seurannan onnistumisesta. Eliniänodote on normaali.

Historia

Maximilian Muenke kuvasi oireyhtymän vuonna 1997.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Muenke syndrome
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Muenke syndrome

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 19.11.2008
Johanna Rintahaka 29.9.2017, 13.11.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?