Yleistietoa mitokondriosairauksista

Mitokondriosairaudet

Mitokondriot ovat soluelimiä, jotka huolehtivat solujen energiantuotannosta ja erilaisista aineenvaihduntatehtävistä. Elimistö ei tule toimeen ilman toimivia mitokondrioita.

Mitokondrioissa on omaa perimäainesta eli DNA:ta, mutta osa mitokondrioiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvistä geeneistä sijaitsee myös solun ohjauskeskuksessa, tumassa. Mitokondriot peritään hedelmöityksen yhteydessä pääasiassa äidiltä.

Mitokondriosairaudet muodostavat suuren ryhmän tauteja, joille on ominaista mm. aineenvaihdunnan häiriöt. Oirekirjo on hyvin moninainen ja diagnosointi on sen vuoksi haastavaa. Koska etenkin aivoissa, munuaisissa, maksassa ja lihaksissa on runsaasti mitokondrioita, myös mitokondriosairauksien oireet ilmenevät näissä elimissä herkästi.

Varhaislapsuudessa puhkeava mitokondriotauti on yleensä vaikea ja etenevä. Myöhemmällä iällä puhkeavat mitokondriotaudit ovat lievempiä. Lasten mitokondriosairaudet ovat yleensä monielinsairauksia.

Neurologisina oireina esiintyy mm. älyllisen kehityksen viivästymistä, ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöitä, sensorineuraalista kuulon heikkenemistä, epileptisiä kohtauksia, myokloniaa eli lihasnykimistä ja neuropatiaa eli hermovaurioita.

Taulukko 1. Esimerkkejä mitokondriosairauksista, joihin liittyy mahdollisista neurologisia oireita.


Mitokondriosairaus
Englannin kielinen nimi
Alpers-Huttenlocherin oireyhtymä
Alpers-Huttenlocher syndrome
Aivojen kreatiini puutos oireyhtymä
Cerebral Creatine Deficiency Syndromes (CCDS) tai Creatine deficiency syndrome

CPEO
Krooninen etenevä silmälihasheikkous
Chronic Progressive External Ophthalmoplegia Syndrome (CPEO)
Koentsyymi Q10 puutos
Co-Enzyme Q10 Deficiency
Hengitysentsyymi Kompleksi I puutos
Complex I Deficiency
Hengitysentsyymi Kompleksi II puutos – sukkinaatti dehydrogenaasi puutos
Complex II Deficiency
Hengitysentsyymi Kompleksi III puutos –
Ubikinoni-sytokromi c oksidoreduktaasi puutos
Complex III Deficiency –
Ubiquinone-cytochrome c oxidoreductase deficiency

Hengitysentsyymi Kompleksi IV puutos, sytokromi C oksidaasin puutos
Complex IV Deficiency,
Cytochrome c oxidase deficiency
Kearns-Sayren syndrooma
Kearns-Sayren syndrome (KSS)
LBSL
Leukoencephalopathy with
brain stem and spinal
cord involvement and lactate elevation

Leighin tauti
Leigh syndrome
Leigh disease

MCAD
Medium-Chain Acyl-CoA Dehydrongenase Deficiency
MELAS-oireyhtymä
Mitochondrial myopathy, encephalomyopathy,
lactic acidosis, stroke-like symptoms (MELAS)

MERFF-oireyhtymä
Myoclonic Epilepsy with
Ragged Red Fibers (MERRF)

MIRAS eli
Mitokondriaalinen resessiivisen ataksiasynrooma
Mitochondrial Recessive
Ataxia Syndrome
MNGIE
Mitochondrial neurogastrointestinal encephalomyopathy (MNGIE)
NARP -
Neurogeeninen lihasheikkous,
ataksia ja retinitis pigmentosa
Neuropathy, Ataxia, and Retinitis Pigmentosa (NARP)
Pyruvaatti dehydrogenaasin puutos
Pyruvate Dehydrogenase Deficiency
Pyruvaatti karboksylaasin puutos Pyruvate carboxylase Deficiency
SCAD
Short-Chain Acyl-CoA Dehydrogenase Deficiency (SCAD)
VLCAD
Very Long-Chain Acyl-CoA Dehydrongenase Deficiency

Mitokondriosairauksien syy, periytyvyys ja yleisyys

Mitokondriosairaudet voivat periytyä joko äidin mitokondrioiden DNA:n kautta (geenimuutos sijaitsee mitokondrion DNA:ssa) tai isän ja äidin solujen tumassa olevan perimän kautta (kun mitokondrion rakenteeseen ja toimintaan liittyvä geeni sijaitsee tuman DNA:ssa). Jälkimmäisessä tapauksessa periytymisen mekanismi voi olla mikä tahansa (Esimerkiksi autosomaalinen tai sukupuolikromosomiaalinen, dominoiva eli vallitseva tai resessiivinen eli peittyvä). Mitokondriosairaus, joka johtuu virheistä mitokondrion DNA:ssa, ilmenee yksilössä oireina vasta kun virheellisen mitokondriaalisen DNA:n määrä solussa ylittää tietyn kynnysarvon.

Klassisten mitokondriotautien (esim. MERRF- ja MELAS-oireyhtymät, CPEO) esiintyvyydeksi on arvioitu olevan noin 1:2000. Tämä tarkoittaa että Euroopassa noin 400 000 ihmistä kärsii perinnöllisestä mitokondriosairaudesta.

Diagnosointi ja hoito

Mitokondriosairauksien diagnosointi on haasteellista monimuotoisten oireiden vuoksi. Kliinisen tutkimuksen lisäksi mitokondriosairauksien diagnosoinnissa käytetään biokemiallisia määrityksiä, mitokondrioiden morfologian tarkastelua sekä geenitutkimusta.

Useimpiin mitokondriosairauksiin ei ole parannuskeinoa, vaan tarjolla on vain oireiden mukaista hoitoa.

Mitokondriotautien tutkimus on alansa kärkeä Suomessa.

Eliniän ennuste

Mitokondriosairaudet voivat johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Mitokondriosairauksien eliniänodote vaihtelee huomattavasti oireyhtymästä toiseen.

Historia

Rolf Luft julkaisi vuonna 1962 ensimmäisen kuvauksen mitokondrioisairaudesta.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Perinnöllisyyslääketiede (Duodecim 2007), Pertti Aula, Helena Kääriäinen, Aarno Palotie
  2. Duodecim (2003): NARP-oireyhtymä - vähän tunnettu mitokondriotauti
  3. EMBO Molecular Medicine (2015): Mitochondrial Roles in Diseases: a box full of surprises

Päivityshistoria

Kari Viitapohja 14.12.1997,7.5.2000, 10.12.2002, 12.4.2004, 28.5.2009
Johanna Rintahaka 15.3.2016, 12.11.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?