Etenevä leukodystrofia, kehitysvammaisuus, liikuntavaikeudet

Metakromaattinen leukodystrofia

Arylsulfataasi-A- (ARSA)-puutos
Metachromatic leukodystrophy (MLD)
Greenfield Disease
Sulfatidoosi

Metakromaattinen leukodystrofia on harvinainen aineenvaihduntasairaus, jonka neurologiset oireet ovat eteneviä. Se kuuluu lysosomaalisiin kertymäsairauksiin. Lysosomit ovat solun sisällä olevia soluelimiä, joilla on tärkeä rooli solujen aineenvaihdunnassa. Metakromaattisessa leukodystrofiassa, lysosomeihin kertyy sulfatideja.

Metakromaattinen leukodystrofia on myös osa laajempaa leukodystrofioiden joukkoa, joille yhteistä on hermosoluja ympäröivien myeliini-rakenteiden tuhoutuminen hermoston valkeassa aineessa. Tässä oireyhtymässä nimenomaan sulfatidien kertyminen kudoksiin rappeuttaa myeliiniä.

Metakromaattisen leukodystrofian oireisiin voi kuulua esimerkiksi kouristuksia, spastisuutta, epilepsiaa, persoonallisuusmuutoksia ja etenevää dementiaa. Näkökyvyn heikkeneminen voi johtaa sokeutumiseen ja lihasten toimintakyvyn heikkeneminen voi edetä halvaantumiseen. Muita oireita voivat olla ataksiat eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriöt, puhevaikeudet sekä älykkyyttä vaativien tehtävien ja toimintojen taantuminen.

Metakromaattinen leukodystrofia voi puhjeta imeväisiässä, varhaislapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Taudin jaottelu eri alatyyppeihin (pikkulasten, varhaisnuorten ja aikuisten metakromaattinen leukodystrofia) perustuu taudin alkamisikään. Suomessa nuoruusiän tautimuoto on tavallisempi kuin imeväisiässä alkava sairaus.

Pikkulasten metakromaattinen leukodystrofia on Metakromaattisista leukodystrofia alatyypeistä yleisin (50-60 %) ja se todetaan yleensä toiseen ikävuoteen mennessä. Oireistona on taantuva kehitys, joka johtaa useimmiten kuolemaan 5-12 vuoden iässä. Varhaisnuorten juveniili muoto ilmenee yleensä 3-10-vuotiaana ja aikuismuoto yli 16-vuotiaana. Aikuisten metakromaattisessa leukodystrofiassa psykiatriset oireet ja dementia ovat yleisiä. Taudin eteneminen voi olla aikuisuudessa hidasta.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Metakromaattisessa leukodystrofian oireet johtuvat aryylisulfataasi A -entsyymin tai entsyymiä aktivoivan proteiinin, Saposin B:n, toiminnan puuttumisesta. Saposin B:n puutos on harvinaisempi kuin itse aryylisulfataasi A-entsyymin puutos. Sulfatidien kertyminen kudoksiin, erityisesti hermostoon, aiheuttaa taudin kliiniset oireet. Aineenvaihduntatuotteita kertyy myös virtsarakkoon, munuaisiin ja/tai pernaan.

Metakromaattinen leukodystrofia periytyy autosomaalisesti ja resessiivisesti eli peittyvästi. Geenivirheitä aryylisulfataasi A-entsyymiä koodaavassa geenissä (ARSA) tunnetaan lukuisia. Geenivirhe sijaitsee kromosomissa 22 (22q13.31qter).

Taudin yleisyys vaihtelee väestöissä 1:40 000 - 1:160 000. Suomessa todetaan 1-2 tapausta vuodessa. Tauti on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla ja kaikkialla maailmassa.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, aivokuvantamisella saataviin tuloksiin, geenivirheen ja entsyymiaktiivisuuden määrittämiseen ja mm. virtsasta löytyvään runsaaseen disulfatidi-pitoisuuteen.

Entsyymiaktiivisuus on usein 10 % tavallista entsyymiaktiivisuutta pienempi.

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon mm. muut lysosomaaliset kertymäsairaudet sekä muut leukodystrofiat.

Parantavaa hoitoa ei ole toistaiseksi saatavilla, joten sairastuneen oireita pyritään parhaalla mahdollisella tavalla lievittämään.

Eliniän ennuste

Eliniänodote vaihtelee. Varhaislapsuudessa alkavan oireyhtymän ennuste on huonompi kuin aikuisena alkaneen.

Historia

Metakromaattisen leukodystrofian kuvasi ensimmäisenä englantilainen Joseph Godwin Greenfield vuonna 1933. Tästä johtuu oireyhtymän toinen nimitys Greenfieldin tauti.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Metachromatic leukodystrphy
  2. National Organization for rare Disorders (NORD): Metachromatic leukodystrophy

Päivityshistoria
Laadittu (Kehitysvammahuollon BBS) 18.1.1998
Kari Viitapohja 16.5.2004
Johanna Rintahaka 5.5.2017, 11.9.2017, 12.11.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?