Harvinainen geneettinen aineenvaihdunta oireyhtymä, epileptinen enkefalopatia

Glut1DS-oireyhtymä

Glut1 deficiency syndrome
GLUT1-DS1
Encephalopathy due to GLUT1 deficiency
Glucose transporter type 1 deficiency
De Vivon tauti

Glukoosin siirtäjä tyyppi-1-puutosoireyhtymässä (Glucose transporter type 1 deficiency syndrome (GLUT1DS)) glukoosin normaali siirtyminen verenkierrosta veriaivoesteen läpi aivoihin on estynyt glukoosin kuljettajaproteiinin (GLUT1) normaalin toiminnan estymisen vuoksi. Glukoosi on aivojen pääasiallinen energialähde ja sen puute keskushermostossa aiheuttaa oireyhtymän neurologiset haasteet. Glut1DS voidaan luokitella epileptiseksi enkefalopatiaksi eli epileptiseksi aivosairaudeksi, johon liittyy etenevät psykomotoriset toimintahäiriöt

Glut1DS puhkeaa yleensä 1-4 kuukauden iässä epileptisinä kohtauksina. Epilepsiakohtaukset ovat vaikeahoitoisia ja monentyyppisiä, kuten yleistyneitä toonisia tai kloonisia, myotoonisia, epätyypillisiä poissaolokohtauksia, atoosinia ja luokittelemattomia epilepsia kohtauksia. Myös epilepsiakohtauksia laukaisevat tekijät sekä kohtausten toistuvuus vaihtelevat yksilöllisesti. Joillakin lapsilla kohtauksia voivat edeltää epätyypilliset pään ja silmien liikkeet. Glut1DS oirekirjo eroaa huomattavasti sairastuneiden henkilöiden välillä: kaikkia oireita ei välttämättä esiinny kaikilla sairastuneilla ja oireiden vaikeusasteet vaihtelevat.

Lapsen kallon kasvu hidastuu, mikä voi johtaa mikrokefaliaan eli pienipäisyyteen. Lapsella todetaan monenlaisia liikehäiriöitä: ataksiaa eli tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriötä, dystoniaa sekä koreaa. Dystonia on aivojen liikesäätelyn häiriö, joka kohdistuu mihin tahansa tahdonalaiseen lihakseen tai lihasryhmään ja joka aiheuttaa poikkeavia asentoja ja nykiviä liikkeitä. Koreassa eli tanssitaudissa esiintyy puolestaan nykiviä, nopeita, epärytmillisiä ja tarkoituksettomia raajojen ja kasvojen pakkoliikkeitä. Liikehäiriöiden esiintyvyydessä on suuria yksilöllisiä eroja mm. niiden toistuvuudessa, liikehäiriöitä laukaisevissa tekijöissä sekä niiden tyypissä ja vaikeusasteessa.

Glut1-puutosoireyhtymään liittyy psykomotorinen viivästymä, spastisuus eli kasvanut lihasjänteys tai -jäykkyys, dysartria eli keskus- tai ääreishermoston vauriosta johtuva puhe- ja ääntämishäiriö sekä muita neurologisia oireita, jotka voivat tulla esiin mm. ennen ruokailua. Kognitiivisissa taidoissa on suuria eroja: joillakin sairastuneilla voi esiintyä vain lieviä oppimisvaikeuksia, kun taas jotkut sairastuneista ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Osalla on unihäiriöitä, kuten uniapneaa eli unenaikaisia hengityskatkoksia tai uneliaisuutta.

Oireyhtymää on pyritty luokittelemaan eri alatyyppeihin, esim. klassiseen Glut1DS fenotyyppiin. Seuraavia oireyhtymiä, kuten esimerkiksi Dystonia-9, Dystonia-18, dystonia-SLC2A1:tä pidetään nykyisin Glut1DS:n eri muotoina. Glut1DS tyyppi 2 on lievempi muoto kuin Glut1DS tyyppi 1.

Taudin syy, perinnöllisyys ja yleisyys

Oireyhtymän aiheuttaa useimmiten täysin uusi mutaatio suvun sukuhistoriassa nk. de novo mutaatio. Tautia aiheuttava mutaatio kohdistuu SLC2A1-nimiseen geeniin kromosomissa 1 (1p34.2). SLC2A1-geenistä valmistetaan glukoosin kuljettajaproteiini 1:tä (GLUT1). GLUT1-proteiinia on myös punasoluissa, joista Glut1-kuljettajaproteiinin toimintaa voidaan tutkia.

Oireyhtymä periytyy useimmiten autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Resessiivinen periytyminen on myös mahdollista. Resessiiviset SLC2A1-geenimutaation kantajat ovat usein oireettomia. Oireettomalla vanhempi voi olla tautia aiheuttavan SLC2A1-geenin mutaation suhteen mosaiikki ts. kaikista hänen soluistaan ei löydy ko mutaatiota.

Oireyhtymän yleisyydestä ei ole tietoa. Noin 500 tapausta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa, joten oireyhtymä on hyvin harvinainen maailmassa.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu mm. kliiniseen oirekuvaan sekä veri- ja selkäydinnestenäytteen tutkimiseen ja geenitestiin. Selkäydinnesteen matala glukoosi- ja laktaattipitoisuudet ovat tärkeitä diagnostisia kriteereitä.

Sopivan epilepsia lääkityksen löytyminen GLUT1DS esiintyviin epilepsioihin on hyvin haasteellista tai jopa mahdotonta. Niinpä oireyhtymän hoitoon käytetään ketogeenistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti rasvaa ja hyvin vähän hiilihydraatteja. Ketogeenisen ruokavalion rinnalla ei voi käyttää tiettyjä lääkeaineita, kuten valproaattia, topiramaattia, tsonisamidia tai asetatsolamidia, koska ne häiritsevät ketogeenistä tilaa. Vitamiini- ja hivenainelisät ovat tarpeen, koska ruokavalio on yksipuolista. Ketogeenisen ruokavaliohoidon tulokset ovat olleet useiden sairastuneiden kohdalla myönteisiä: epilepsia kohtausten ja joidenkin liikehäiriöiden oireet helpottuvat tai poistuvat jopa kokonaan. Ruokavaliohoidon varhainen aloittaminen ennustaa parempaa neurologista vointia.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä De Vivo vuonna 1991.


Kokemustietoa GLUT1DS-oireyhtymästä

Santun salaperäiset silmänliikkeet

Raskausajassa ei ollut mitään poikkeavaa ja lapsi syntyi päivää ennen laskettua aikaa. Meidän ihana poika sai apgar-pisteikseen aluksi 9 ja sitten 10/10. Meidät kotiutettiin sairaalasta normaalin aikataulun mukaisesti. Olimme hyvillä mielin. Poikavauvamme sisarukset olivat innoissaan uudesta tulokkaasta. Kotona arki sujui vauvan rytmittämänä.

Kolmen-neljän kuukauden ikäisenä huomasimme, ettei vauva jaksanut kannatella päätään samalla tavoin kuin hänen sisaruksensa tuon ikäisinä. Lisäksi pikkupoikamme oli tosi veltto. Neuvolassa asiasta ei oltu kui-tenkaan huolissaan. Häntä pidettiin vain tavallista laiskempana vauvana. Minusta meitä vähäteltiin, eikä huol-tamme kuunneltu ollenkaan.

Puolivuotiaasta yhdeksänteen kuukauteen

Santtu oli puolivuotias eikä hän osannut istua, ryömiä tai kontata. Hän oli edelleenkin hypotoninen ja suosi oikeaa puolta kehostaan. Santtu ei ollut saavuttanut motorisia virstanpylväitä ja normaalit tuon ikäisen hei-jasteetkin puuttuivat. Lisäksi meitä huolestuttivat seitsemän kuukauden ikäisen Santun epämääräiset silmien liikkeet, joista näytin ottamaani kännykkäkameravideota neuvolassa. Siellä vain tokaistiin, että lapsi on väsy-nyt – siksi silmät seilaavat. Neuvolalääkäri huomasi kuitenkin saman kuin me ja saimme lähetteen lasten-neurologille.

Kesälomat olivat tulossa, ja aktiivisella soittelulla onnistuimme aikaistamaan lastenneurologin vastaanottoai-kaa. Neurologi antoi meille lähetteen fysioterapiaan. Yhdeksän kuukauden iässä Santulle tehtiin joukko neu-rologisia tutkimuksia, kuten aivojen magneettikuvaus, aivosähkökäyrä EEG, kromosomitestit jne. Niissä ei ollut missään mitään poikkeavaa.

12 kuukauden iässä

Koko perhe oli kotona. Oli aivan normaali aamupäivä ja aamupala oli syöty. Vaipan vaihdon ja Santun peppu-pesun yhteydessä, Santtu meni yhtäkkiä sinertäväksi ja veltoksi. Luulin hänen saaneen jotakin suuhunsa ja tukehtuvan, mutta huomasimme pian, ettei siitä ollut kyse. Santtu oli hengittämättä noin 2-3 minuuttia. Siinä vaiheessa olimme jo soittaneet hätäkeskukseen ja saaneet ohjeet miten toimia, ja niin Santtu veti jälleen henkeä. Lähdimme sairaalaan tarkistuttamaan, että Santulla oli kaikki kunnossa. Sairaalassa kohtaukset tois-tuivat ja meidät siirrettiin ambulanssilla pillit päällä Lastensairaalaan. Ambulanssissa Santtu sai viisi uutta koh-tausta. Lastenklinikalla Santulle nousi kuume ja häneltä otettiin keuhkokuvat. ”Kotiin vaan, nämä vaikuttavat kuumekouristuksilta. Pojallanne on keuhkokuume”. Saimme mukaamme kuitenkin kohtauslääkkeen, jos kohtaukset toistuisivat.

Rajuja kohtauksia

Pian Santtu sai jälleen kohtauksen. Antamamme kohtauslääke oli niin vahva, että Santtu meni tajuttomaksi. Vietimme seuraavan yön sairaalassa. Yö sujui kuitenkin aivan normaalisti, kohtauksetta. Aamulla Santtu sai rajuimman kohtauksensa, jossa hän myös kouristeli. Meidät siirrettiin kameravalvontaan ja Santtu sai epilep-sialääkityksen. Kotiin päästyämme Santun sisarukset leikkivät monta päivää leikeissään hautajaisia, niin pe-lottavalta Santun kohtaukset olivat heille näyttäytyneet ja heihin vaikuttaneet. Vähitellen myös sisarusten keskittymiskyky ja yöunet palautuivat ennalleen.

Kenelläkään ei ollut edelleenkään mitään käsitystä Santun oireiden syistä. Kolmannen sairaalatarkkailujakson aikana luoksemme tuli kuitenkin lastenneurologi, joka teki tutkimusta lapsuusiän ataksioista. Hän pyysi meitä tutkimukseen mukaan. Suostuimme, ja meiltä vanhemmilta sekä Santulta otettiin verinäytteet gee-nisekvensointia varten. Lääkäri piti meidän tilannettamme kiireellisenä, joten näytteemme lähetettiin ”Fast Track”-leimalla tutkittavaksi. Saimme tulokset muutamassa viikossa.

Geenilöydös osoittaa harvinaissairauden

Santulta, muttei meiltä vanhemmilta, löydettiin harvinainen geenimuutos SLC2A1-geenistä. Mutaatio selitti Santun kaikkien oireiden syyn: hänen aivonsa eivät saa riittävästi glukoosia käyttöönsä, vaikka hän syökin normaalisti, koska glukoosin kuljettajamolekyyli veri-aivoesteen läpi aivoihin ei toimi kunnolla. Santun selkä-ydinnäyte vahvisti geenitestin antaman diagnoosin: selkäydinnesteessä oli normaalia vähemmän glukoosia. Ainut toimiva hoitokeino olisi aloittaa ketogeeninen dieetti, koska epilepsialääkkeistä on harvoin Glut1DS-oireyhtymässä hyötyä, eivätkä ne hoida varsinaista ongelmaa.

Keinotekoinen paasto ketogeenisen ruokavalion avulla

Santulle määrättiin 3:1-ketogeeninen ruokavalio, jossa 75 % aterian sisältämästä energiasta tulee rasvasta ja vain noin 5 % hiilihydraateista ja loput proteiineista. Ensimmäinen päivä sairaalassa oli aivan kamala! Santtu sai jälleen kaksi kohtausta. Näytti siltä kuin Santtu olisi saanut aivohalvauksen: toinen puoli kasvoista ”roik-kui” ja hän oli aivan ”seisahtunut”. Uusi ruokavalio sai hänet todella huonovointiseksi, mutta tästäkin koette-lemuksesta selvittiin. Tuon ensimmäisen päivän jälkeen, nyt noin vuotta myöhemmin, Santtu ei ole enää saanut yhtäkään epilepsiakohtausta! Ketogeeninen ruokavalio toimii ihmeellisesti. Tilanne on rauhoittunut. Toki meitä vanhempia ja sisaruksia edelleen jännittää ja usein jopa stressaa ajatus kohtauksien mahdollisesta paluusta ketogeenisestä ruokavaliohoidosta huolimatta.

Koko perhe on nyt totutellut Santun ruokavalioon; kaikki pitää grammalleen punnita tarkasti, eikä meidän perhe enää lähde ”ex tempore” minnekään ennen kuin olemme syöneet kotona: Santulle ei ole olemassa minkäänlaisia ”take away” välipaloja mukaan otettavaksi kotoa, saati sitten tarjolla muualla, kun olemme liikenteessä! Santun erikoisruokavalio rajoittaa menemisiämme.

Terapeuttisten ravintovalmisteiden tarjonta on huonoa Suomessa

Euroopassa järjestettiin Glut1DS-konferenssi, johon osallistuin. Opin valtavasti aiheen erikoisasiantuntijoilta, ja harmittaa, että Suomessa oireyhtymästä ei tiedetä mielestäni tarpeeksi. Mietin, olisiko minun pitänyt Glut1DS- oireyhtymään vahvasti liittyvästä silmien epätavallisesta liikehdinnästä jo heti tajuta, että jokin on vakavasti pielessä. Mikseivät lastenneurologit tunnistaneet oireita? Harmittaa ja surettaa. Toisaalta diagnoo-sin saaminen olisi voinut kestää vielä paljon kauemminkin, keskimääräinen diagnoosi-ikä on 5-6 vuotta, San-tulle saimme diagnoosin jo reilun vuoden iässä.

Konferenssiin oli saapunut perheitä, joissa oli Glut1DS lapsia. Siellä Glut1DS-sairastavat lapset viilettivät mui-den mukana. Ensimmäisen kerran koin, että tästä kyllä selvitään. Santtu on kuin kuka muu ihana lapsi tahan-sa. Se oli minulle valtavan tärkeä kokemus. Kotiin olisi hyvä palata.

Toinen tärkeä kokousanti oli saada maistella muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa saatavilla olevia ketogeeni-seen ruokavalioon tarkoitettuja terapeuttisia ravintovalmisteita – oli suklaavanukkaan makuisia tuotteita ja vaikka mitä! Voi kuinka ihana olisikaan saada mahdollisuus tarjota niitä myös rakkaalle pojallemme. Ja kuinka paljon uudet ketogeeniseen ruokavalioon suunnitellut välipalat helpottaisivatkaan ja piristäisivät elämääm-me ja arkea! Olen yrittänyt olla yhteydessä valmistajiin, mutta näitä tuotteita ei markkinoida vielä Suomessa. Norjasta ja Ruotsista niitä saa vain resepteillä, eikä nettitilaamine muualtakaan onnistu. Toivottavasti tilanne muuttuisi mahdollisimman pian. Kyllä Suomessa on varmasti tarpeeksi muita vaikeahoitoista epilepsiaa sai-rastavia, jotka hyötyisivät tuotteista yhtä lailla kuin mekin.

Glut1DS pääkokoukset pidetään Yhdysvalloissa. Jos olisi mahdollista, rientäisimme koko perhe konferenssiin vetten tuolle puolen! Se olisi meille kaikille iso elämys ja valtavan tärkeää! Saisimme varmasti myös kauan kaipaamiamme pysyvästi meihin yhteydessä olevia vertaisia.

Suomessa on varmasti diagnosoimattomia Glut1DS-tapauksia

Arvioidun Glut1DS esiintyvyystiheyden perusteella, Suomessa pitäisi löytyä enemmän Glut1DS-oireyhtymää sairastavia henkilöitä. On jotenkin järkyttävää ajatella, että tiedonpuutteen vuoksi maassamme on lapsia, nuoria tai aikuisia, joille kokeillaan eri epilepsialääkeyhdistelmiä tuloksetta, vaikka vain oikea ruokavaliohoito olisi usein riittävä taltuttamaan epilepsian ja normalisoimaan sairastuneen kehityksen ja elämän! Kuinka mo-ni lapsi vammautuu tai on jo vammautunut turhaan?

Olimme onnekkaita, että Santtu sai niin pian oikean diagnoosin ja että ketogeeninen ruokavaliohoito toimii niin loistavasti! Santtu on kehittynyt ja saanut paljon uusia taitoja. Hän käy nyt tarhassa, jossa hän saa viettää päivänsä tutun hoitajan kanssa. Santtu käyttää ansiokkaasti kävelytukea liikkumiseen, mutta fysioterapeutti sanoi, että pian Santtu oppii kävelemään itsenäisesti, tuetta. Olemme tosi kiitollisia ja niin ylpeitä pikkusanka-ristamme!

Kolme toivomusta

Jos saisin kolme toivomusta, toivoisin, että 1) tieto Glut1DS oireyhtymästä saavuttaisi lääkärit ja neuvolat, 2) terapeuttisten ravitsemusvalmisteiden saatavuus paranisi ja että 3) KELA:n älyttömältä tuntuvat kilpailutuk-set eivät vaarantaisi tuttuja ja erinomaisiksi todettuja erityislasten ja lapsiperheiden palveluita! Pitääkö kai-kesta aina taistella?

Kuva 1. Glut1DS-oireyhtymän oireet johtuvat riittämättömästä glukoosin saamisesta keskushermoston käyttöön.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Encephalopathy due to GLUT1 deficiency
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Glut1 Deficiency syndrome 1; GLUT1DS1
  3. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Glut1 Deficiency syndrome 2; GLUT1DS2
  4. GeneReviews®: Glucose Transporter Type 1 Deficiency Syndrome
  5. National Organization for Rare Disorders (NORD): Glucose Transporter Type 1 Deficiency Syndrome

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 11.8.2009
Johanna Rintahaka 17.10.2018, 14.11.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?