Harvinainen lysosomaalinen kertymäsairaus, mahdolliset neurologiset oireet ja varhainen kuolema

Gaucherin tauti

Acid-beta-glucosidase deficiency
Glucocerebrosidase deficiency
Sfingolipidoosi

Gaucherin tauti kuuluu lysosomaalisiin kertymäsairauksiin. Gaucherin taudista on olemassa kolme eri muotoa (1-3). Gaucherin taudin sikiöaikaisessa muodossa, sikiön liikkeet kohdussa puuttuvat tai ne ovat vähäisiä. Kliiniset oireet ovat eri tautityypeissä hyvin vaihtelevat.

Gaucherin tautimuoto 1 käsittää suurimman osan Gaucherin tautitapauksista (90 %). Tyypin 1 oireet ovat usein kroonisia ja vaihtelevat suuresti yksilöstä toiseen. Myös oireettomat tapaukset ovat mahdollisia. Gaucherin tautityyppi 1:een ei liity neurologisia oireita, kuten tautityyppeihin kaksi ja kolme. Tyypillisesti maksa ja perna ovat suurentuneet, luustossa havaitaan epämuodostumia, kuten luustokipua ja luukudoksen kuolemaa (osteonekroosi) sekä murtumia. Lisäksi verihiutaleiden vähyys voi johtaa helposti mustelmiin ja punasolujen vähäinen määrä anemiaan ja krooniseen väsymykseen.

Gaucherin tautityyppi 2 on akuutti eli äkillinen neurologinen tauti, joka havaitaan vastasyntyneillä tai varhaislapsuudessa. Ensioireiden joukossa on pernan suureminen, joka on todettavissa kuuden kuukauden ikään mennessä. Maksan suurenemista ei havaita kaikilla Gaucherin tautityyppiä 2 sairastavilla. Lapsi voi sairauden edetessä menettää aikaisemmin oppimansa motoriset eli liikkumiseen liittyvät taitonsa. Hypotonia eli lihasvelttous ja spastisuus eli lihasjäykkyys kuuluvat oirekirjoon. Tyypin 2 Gaucherin tauti etenee nopeasti mm. aivorungon toimintahäiriöiksi ja johtaa kuolemaan 2-3 ikävuoteen mennessä.

Gaucherin tautityyppi 3 ilmenee lapsilla tai nuorilla subakuutisti. Neurologisiin oireisiin kuuluvat mm. etenevä enkefalopatia, aivosairaus, jolle ominaista on mm. epilepsia kohtaukset ja ataksia. Tauti etenee hitaammin kuin tyypissä 2. Koko elimistöä koskettavat oireet ovat samanlaiset kuin gaucherin tautimuodossa 1. Elinikä Gaucherin tautimuotoa 2 sairastavilla on yleensä noin 20-vuotta, mutta myös 30-40 -vuotiaita potilaita on kuvattu kirjallisuudessa.

Gaucherin tautiin liittyy sydämen hiippaläpän ja aortan kalkkeutumia.

Tauti periytyy autosomaalisesti ja resessiivisesti. Geenivirhe paikallistuu GBA-geeniin kromosomissa 1 (1q21). GBA-geeni ilmentää lysosomaalista entsyymiä, beeta-glukoserebrosidaasia. Hyvin harvinaisissa tapauksissa Gaucherin taudin aiheuttaa geenivirhe PSAP-geenissä, jonka geeni tuote on Saposin C-niminen aktivaattoriproteiini. Aktivaattoriproteiini tarvitaan entsyymin aktiivisuuteen. Entsyymin toiminnan puutos johtaa tiettyjen lipidien eli rasva-aineiden, glukosyyli keramidien (tai beeta-glukoserebrosidien), kertymiseen etenkin maksassa, pernassa ja luuytimessä. Nämä lipidiaineenvaihduntatuotteet ovat peräisin punasolujen ja valkosolujen solukalvorakenteista, joita pyritään mm. maksan ja pernan lysosomien kautta poistamaan mm. verisolujen uudismuodostamisen yhteydessä.

Gaucherin taudin esiintymistiheydeksi on arvioitu 1-9 sairastunutta lasta 100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden. Esiintymistiheys voi nousta kuitenkin 1:1000 Ashkenazi juutalaisten keskuudessa. Norrbottenin läänissä Ruotsissa on suhteellisen paljon (1:50 000) Gaucherin tyyppi 3 alatyypin, Norrbottenin Gaucherin taudin, tapauksia. Gaucherin tautia esiintyy sekä miehillä että naisilla.

Diagnoosina käytetään glukoserebrosidaasi tasojen määrittämistä veren valkosoluista. DNA-tutkimukset varmistavat diagnoosin.

Gaucherin tautimuotoihin 1 ja 3 voidaan käyttää entsyymikorvaushoitoa. Gaucherin tautityypille 2 entsyymikorvaushoidosta ei ole apua.

Taudin ennuste on hyvä Gaucherin tautityypeissä 1. Tautityyppi 2 johtaa kuolemaan ennen toista ikävuotta. Ilman spesifistä hoitoa Gaucherin tautityyppi 3 johtaa kuolemaan muutamassa vuodessa.

Gaucherin tauti (tyyppi 1) on ensimmäinen lysosomaalinen kertymäsairaus, jonka Philipe Gaucher kuvasi väitöskirjassaan jo vuonna 1882.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Gauher Disease
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Gauher disease

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 24.6.2009
Johanna Rintahaka 26.5.2017, 30.8.2017

Oliko tästä artikkelista hyötyä?