Yleistietoa epilepsiasta

Epilepsia

Epilepsia on taipumus saada toistuvia aivojen sähkötoiminnan häiriöitä ilman erityisiä altistavia tekijöitä. Epilepsiakohtaukset voivat ilmetä mm. tajunnan, liikesuoritusten tai ajatustoiminnan häiriöinä riippuen siitä millä alueella aivoja purkauksellinen häiriö esiintyy. Yleensä epileptistä kohtausta edeltävät ennakkotuntemukset, jotka voivat liittyä maun, hajun, kuulon, tai näön aistimuksiin tai niiden muutoksiin. Yleisin epileptinen kohtaus on tajuttomuus-kouristuskohtaus.

Periaatteessa kaikki voivat saada epileptisen kohtauksen, kuten pitkittyneestä valvomisesta tai erittäin runsaasta alkoholin käytöstä. Arvioidaan, että noin 8-10 % ihmistä kokee yhden epileptisen kohtauksen elämänsä aikana. Epilepsiaa sairastavilla voi kuitenkin olla kohtauksia useita, jopa kymmeniä, päivässä.

Epilepsian esiintyvyys on yleisintä ensimmäisen elinvuoden aikana (1:1000) ja sen esiintyvyys puolittuu tästä lapsen vanhetessa. Suomessa epilepsiadiagnoosin on saanut vajaa 1 % väestöstä. Jostakin syystä, epilepsia on yleisempää miessukupuolella kuin naissukupuolella. Kolmasosalla epilepsiaa sairastavista lapsista on epilepsian syntyyn tai alkuperään liittyvä rinnakkaisongelma, kuten kehitys- tai liikuntavamma.

Suomessa epilepsian syyt ovat jakautuneet seuraavasti;

  • Kallovamman aiheuttama aivovamma 10 %
  • Synnytyksen aikainen aivovaurio 10 %
  • Aivoverenkiertohäiriön jälkitila 6 %
  • Keskushermoston tulehduksen jälkitila 5 %
  • Aivokasvaimet 3 %
  • Muut aivosairaudet 5 %
  • Tuntemattomat syyt 61 %

Epilepsian aiheuttajana voivat olla myös virheet geenissä tai geeneissä yhdistettynä henkilön muuhun perimään ja ympäristötekijöihin.

Esimerkkejä geneettisistä epilepsioista ovat esimerkiksi:

Epilepsioiden syitä, jotka johtuvat aivojen rakenteesta tai aineenvaihdunnan häiriöistä:

Epilepsiat voivat olla paikallisia tai yleistyneitä, lieviä tai vaikeita. Paikalliset epilepsiat saavat alkunsa suhteellisen tarkasti rajatulla aivojen alueella sähköpurkauksia, joiden sijainti voidaan päätellä kohtauskulun perusteella. Tämän vuoksi lääkäri pyytää aina kertomaan kohtauksen kulusta mahdollisimman yksityiskohtaisesti vastaanotollaan. Myös aivokuvausta voidaan hyödyntää epilepsiadiagnoosin teossa. Paikallisessa kohtauksessa voi esiintyä mm. erilaisia aistimuksia, mielikuvia tai kaavamaista toimintaa sekä tuttuuden tunnetta eli deja vu-tuntemuksia. Yleensä tajunta säilyy paikallisalkuisissa epilepsiakohtauksissa.

Yleistyneet kohtaukset alkavat aivojen molemmille puolille ulottuvista hermoverkoista ja koskettavat siten laajoja alueita aivoissa. Lievät epilepsiakohtaukset voivat ilmetä esim. näköaistimuksina, lyhyinä poissaolokohtauksina, huimauksena ja puheen epäselvyytenä.

Vaikeat epilepsiat voivat uhata peruselintoimintoja. Vaikeita epilepsioita on noin 20-25 % kaikista lapsuusiän epilepsioista.

Epilepsian ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä:

  • Epilepsian syy (etiologia)
  • Oireiden alkamisikä
  • Epilepsian tyyppi
  • Diagnoosin saamisajankohta
  • Hoidon aloitusajankohta
  • Hoitovaste

Tuntemattomasta syystä aiheutuvien epilepsioiden ennuste on yleensä parempi kuin rakenteellisiin ja aineenvaihduntaan liittyviin epilepsioihin. Mitä varhaisemmin epilepsia on puhjennut, sitä enemmän se vaikuttaa kehitykseen ja tiedon käsittelykykyyn eli kognitioon. Hoitoresistenttien epilepsioiden ennuste on huono. Hoitoresistentillä epilepsialla tarkoitetaan epilepsiaa, jolle ei saada hyvää lääkehoitovastetta.

Yli 30 minuuttia kestäneeseen epilepsiakohtaukseen (Status epilepticus) liittyy suurentunut kuoleman, vammautumisen tai lisävammautumisen mahdollisuus. Lapsena epilepsiaan sairastuneilla on noin kolminkertainen kuolleisuusriski muuhun lapsiväestöön verrattuna. Tärkeimmät kuolinsyyt ovat epilepsiakohtauksiin liittyvät tapaturmat sekä selittämätön äkkikuolema (sudden unexpected death in epilepsy eli SUDEP).

Epilepsian hoidon päämääränä on kohtauksettomuuden saavuttaminen ja epilepsian aiheuttavien kehitysongelmien estäminen. Hoitokeinoja ovat lääke-, ruokavalio- ja leikkaushoito sekä vagushermon stimulaatio. Potilaan ja hoidon jatkuva seuranta ovat erittäin tärkeitä. Nykyään noin 80 % saadaan kohtauksettomiksi epilepsiahoitojen avulla.

Kuinka toimin kouristuskohtauksen aikana?

Varmistan, että

1. kohtauksen saanut on turvallisessa paikassa

2. hänen hengityksensä on esteetöntä eikä esty kohtauksen edetessä

3. soitan hätänumeroon, jos kouristelu kestää yli viisi minuuttia tai se uusiutuu

4. keskustelen kohtauksen saaneen kanssa, jos hän on tajuissaan ja kommunikoi


Kun kouristuskohtaus loppuu, huolehdin että

1. kohtauksen saanut on edelleen turvallisessa paikassa

2. käännän hänet kylkiasentoon lepäämään (Tämä estää esimerkiksi mahdollisen oksennuksen pääsyn ”väärään kurkkuun”.)

3. epileptisen kohtauksen saanut henkilö on täysin tajuissaan ja vastaa järkevästi kysymyksiini ennen paikalta poistumistani.

Epilepsian historiaa

Ensimmäiset kirjoitukset epileptisistä kohtauksista löytyy noin 2000 eKr eli 4000 vuoden takaa Mesopotamian alueelta ja Hammurabin laista. Nykyaikaisen lääketieteen isä, Hippokrates (460-377 eKr), kirjoitti epileptisen kohtauksen johtuvat elimistön perusnesteiden (veren, mustan sapen, keltaisen sapen ja liman) epätasapainosta kehossa. Raamatussa, Markuksen evankeliumissa (9:17-27), on myös kertomus epileptisestä kohtauksesta. Epilepsia-sanan alkuperä tulee kreikan kielestä. Vanha, käytöstä poistunut, suomenkielinen nimi epilepsialle on ollut kaatumatauti. Tämä nimitys on todennäköisesti tullut meille Shakespearen Otello- ja Julius Caesar- näytelmäkäännösten kautta, joissa kuvataan ” falling sickness”-tautia.

Tunnettuja epileptikoita ovat mm. taidemaalari Vincent van Gogh, venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski, säveltäjät Georg Friedrich Händel ja Maurice Ravel sekä Rooman keisari Julius Caesar.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Terveyskirjasto (2015); Epilepsia aikuisella
  2. Lastenneurologia (Duodecim 2014); Helena Pihko, Leena Haataja, Heikki rantala
  3. Ajattele Aivojasi (Duodecim 2003); Seppo Soinila
  4. Wikipedia: tunnettuja epileptikoita
  5. Markuksen evankeliumi (9:17-27)

Päivityshistoria

Laadittu (Kehitysvammahuollon BBS) 15.12.1997
A.N. 26.3.2000
Kari Viitapohja 10.12.2002, 31.1.2004, 12.1.2005, 5.1.2011
Johanna Rintahaka 9.3.2016, 21.4.2017

Oliko tästä artikkelista hyötyä?