Harvinainen, vaikea kehitysvammaisuus, epätyypilliset periytymisen mekanismit

Angelmanin oireyhtymä

AS

Angelmanin oireyhtymä on harvinainen keskushermoston normaalia toimintaa häiritsevä oireyhtymä, jota kuvastaa vaikea kehitysvammaisuus sekä puhumisen, oppimisen ja liikkumisen vaikeudet. Oireyhtymän ominaispiirteisiin kuuluvat myös iloinen olemus, aiheettomasti ilmaantuvat hymyt ja naurunpyrskähdykset. Oirekirjo vaihtelee huomattavasti henkilöstä toiseen.

Sikiön kehitys ja vastasyntyneisyyskausi ts. ensimmäiset neljä viikkoa syntymän jälkeen, sujuvat usein normaalisti. Angelmanin oireyhtymän ensioireina ilmenee vauvan hyvin hidas motorinen kehitys ja kasvu sekä syömis- ja nukkumisongelmat. Liikehäiriöt ilmaantuvat useimmiten puolivuotiaalla tai yhden vuoden ikäisellä vauvalla. Toiseen ikävuoteen mennessä lapsi saa ensimmäiset epilepsiakohtauksensa (90 % tapauksista), jotka voivat olla vaikeahoitoisia (10 % tapauksista). Mahdollisten epilepsiakohtausten luonne ja esiintymistaajuus muuttuvat usein iän mukana lievemmiksi.

Vaikean kehitysvammaisuuden piirteisiin kuuluvat hyvin rajoittunut puheen tuottaminen ja ymmärtäminen. Jotkut sairastuneista oppivat kuitenkin kommunikoimaan elekielen avulla ja he ymmärtävät esimerkiksi yksinkertaisia käskyjä.

Angelmanin oireyhtymään liittyvät myös mm. ataksiat eli tahdosta riippuvien liikkeiden koordinaatiohäiriöt, jotka voivat ilmetä käsien ja jalkojen nykivinä ja tärisevinä liikehdintöinä. Lievissä tapauksissa Angelmanin oireyhtymää sairastavat oppivat kävelemään 2-3 vuoden iässä. Jotkut oppivat kävelemään vasta 5-10 iässä, ja kymmenesosa (10 %) sairastuneista ei opi koskaan kävelemään itsenäisesti.

Moninaisiin käyttäytymisen poikkeavuuksiin Angelmanin oireyhtymässä kuuluvat aiheettomat naurukohtaukset ja hymyt. Lisäksi oireyhtymää sairastavat innostuvat herkästi, ovat ylivilkkaita ja jatkuvasti liikkeessä. Uniongelmat, kuten lyhyt unentarve ja/tai katkonainen tai poikkeava uni-valverytmi, voivat kuormittaa erityisesti muita perheenjäseniä. Usein uniongelmat ja ylivilkkaus lieventyvät iän myötä. Jostakin syystä Angelmanin oireyhtymää sairastavat ovat kiinnostuneita vedestä ja kiiltävistä esineistä. Monet rakastavat musiikkia.

Angelmanin oireyhtymän ulkonäköpiirteisiin voivat kuulua skolioosi eli kiertoryhtivirhe, mikrokefalia eli pienipäisyys, korostunut leuka ja kieli, syvällä kasvoissa sijaitsevat silmät, karsastus, tavallista leveämpi suu ja tavallista suuremmat hammasvälit. Joillakin sairastuneilla silmissä, hiuksissa ja ihossa on normaalia vähemmän melaniini pigmenttiainetta, joka antaa silmille, hiuksille ja iholle niiden ominaisvärin.

Muita Angelmanin oireyhtymään liittyviä oireita voivat olla mm. nystagmus eli silmävärve, ummetus, refluksi eli ruokasulan nouseminen ylös mahalaukusta ruokatorveen sekä herkkyys kuumuudelle.

Murrosikä ja hedelmällisyys ovat yleensä normaalit. Aikuisuudessa Angelmanin oireyhtymään voi liittyä taipumus ylipainoon, jotkut ulkonäölliset piirteet voivat korostua ja liikuntakyky voi heikentyä mm. niveltenjäykistymien vuoksi.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

Oireyhtymän aiheuttaa geneettinen muutos kromosomissa 15 (15q11.2-q13). Tuolla alueella sijaitsee UBE3A-niminen geeni, jonka normaalia ilmentymistä mutaatio häiritsee. Geenin mutaatiotapoja on useita, mutta ne kaikki haittaavat UBE3A-geenistä tuotettavan E3 ubikitiiniproteiiniligaasin (erään entsyymin) biologista aktiivisuutta.

Angelmanin oireyhtymän geneettinen tausta on monimuotoinen ja se poikkeaa joissakin tapauksissa yleisistä periytymisen mekanismeista. Suurimmassa osassa (70 -75 %) tapauksista oireyhtymän aiheuttava mutaatio on sattunut sattumalta, de novo, ilman aikaisempaa sukuhistoriaa. Näissä tapauksissa äidiltä perityssä 15q11.2-q13 kromosomialueessa on tapahtunut mikrodeleetio eli pieni häviämä, joka käsittää UBE3A-geenin. Tämän häviämän periytyminen seuraavaan sukupolveen on 1-2 %:n luokkaa.

Noin 1 % tapauksista kromosomialue 15 on uudelleen järjestäytynyt niin, että kromosomimateriaalia 15 on liittynyt johonkin toiseen kromosomiin. Tällaisen translokaation eli siirtymän periytymistodennäköisyys seuraavalle sukupolvelle on 1-2 % tai vähemmän.

Angelmanin oireyhtymän poikkeavat periytymistavat ovat leimautumiskeskuksen (Imprinting Center) mutaatiot (3-5 %: tapauksista) ja paternaalinen uniparentaalinen dissomia (2-5 % tapauksista). Leimautumiskeskuksen mutaatioiden biologiset mekanismit eivät ole vielä täysin selvillä, mutta ne voivat periytyä seuraavaan sukupolveen jopa 50 % todennäköisyydellä. Paternaalisessa uniparentaalisesta dissomiasta molemmat kromosomialueet (15q11-q12) on peritty kokonaan isältä, eikä isältä ja äidiltä, kuten normaalisti. Tällöin UBE3A-geeniä sisältävää kromosomialuetta ei tuoteta laisinkaan, koska normaalisti se luetaan äidiltä peritystä kromosomista nro 15. Paternaalinen uniparentaalinen dissomia periytyy alle 1 % todennäköisyydellä seuraavaan sukupolveen.

Huomionarvoista kuitenkin on, että joillakin Angelmanin oireyhtymää sairastavilla ei näytä olevan mitään poikkeavaa kromosomissa 15/UBE3A-geenissä. Voikin olla mahdollista, että oireyhtymän geneettisenä syynä on jokin/jotkin muu(t) vielä tunnistamattomat geeni(t).

Angelmanin oireyhtymän uusiutuvuusriskeistä seuraavissa raskauksissa on hyvä etukäteen keskustella syvällisemmin perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla. Periytyvyystapa pystytään usein myös selvittämään erilaisin geenitestein.

Angelmanin oireyhtymän maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi on arvioitu 1:10 000 – 1:20 000. Oireyhtymä on yhtä yleinen molemmilla sukupuolilla. Suomessa arvioidaan olevan noin 80-100 Angelmanin oireyhtymää sairastavaa henkilöä.

Diagnoosi ja hoito

Koska oireyhtymän piirteet eivät ole välittömästi syntymän jälkeen nähtävillä, Angelmanin oireyhtymä diagnosoidaan useimmiten 1-4 vuoden iässä. Angelmanin oireyhtymän varmistetaan verinäytteestä useita eri molekyylibiologisia menetelmiä hyödyntäen (FISH, mikroarray, mutaatioanalyysit, DNA-metylaation tutkiminen, eksomisekvenssointi jne).

Angelmanin oireyhtymän hoitoon kuuluu oireiden mukainen hoito, koska parannuskeinoa ei ole olemassa. Hoitoon kuuluu mahdollisimman varhain aloitettu monipuolinen kuntoutus, johon sisältyy esimerkiksi fysio-, toiminta- ja puheterapiaa. Jos puhe ja puheen ymmärtäminen eivät suju, Angelmanin oireyhtymää sairastavalle voidaan opettaa vaihtoehtoisten, puhetta korvaavien, kommunikointikeinojen käyttöä. Lääkitystä voidaan käyttää mm. epilepsian, uni- ja liikehäiriöiden hoitoon.

Eliniän ennuste

Eliniänodote on lähes normaali, mutta sairastunut tarvitsee jatkuvaa valvontaa arjessa.

Historia

Englantilainen lääkäri Harry Angelman kuvasi oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1965.

Kokemustietoa Angelmanin oireyhtymästä

Leneltä ei hymy hyydy

Odotimme tervettä, perheemme toista, lasta. Raskaus aika ja synnytys menivät hyvin. Vauva-aikana heräsi epäilys siitä, ettei kaikki ollut hyvin. Vauva ei katsonut silmiin. Neuvolasta meille annettiin lähete silmäpoliklinikalle. Silmälääkäri totesi että näköhermo näyttää surkastuneelta.

Lene-vauvan näössä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Hänellä kesti vain oman aikansa kiinnittää huomio katsojansa silmiin.

Lenen diagnoosi vei jalat alta

Epäillyksemme jatkuivat. Kehityksen virstanpylväät viivästyivät. Lisäksi Lene oli välillä jäykkä ja välillä hänen olemuksensa oli ”lötky”. Seitsenkuisena Lene pääsi tutkimuksiin lastenpoliklinikalle. Epäilykset epilepsiasta osoittautuivat oikeiksi.

Lukuisten seuranta- ja tutkimuskertojen jälkeen, lähes kaksivuotiaana, Lenelle löytyi myös diagnoosi: Angelmanin oireyhtymä. Kun kuulin siitä, pyörryin. Koville otti. Kintut katossa makasin viereisessä hoitohuoneessa kunnes taju palasi. Toisaalta Lenen diagnoosin saaminen helpotti oloa, toisaalta se oli järkyttävää: oli vaikea lukea Angelmanin oireyhtymästä ja siitä mitä mahdollisesti olisi edessämme. Kovin ristiriitaisia tunteita koimme vielä pitkään tuon lääkärinvastaanottokäynnin jälkeen.

Perinnöllisyyslääkärin määräämissä tutkimuksissa selvisi että kromosomi 15:sta pienestä käsivarresta puuttui alue (15p11 deleetio), joka aiheutti Lenen oireet. Perimän muutos oli syntynyt sattumalta.

Taistelua vaikean epilepsian kanssa

Lenellä on ollut aina epilepsiakohtauksia ja niihin on etsitty sopivaa lääketasapainoa. Kahdesti hän on saanut vakavien poissaolokohtauksien sarjan, jotka saatiin päättymään vasta kun Lene nukutettiin sairaalassa syvään uneen niin kuin prinsessa Ruusunen konsanaan. Ensimmäisen vakavan kohtauksen jälkeen Lenelle määrättiin ketogeeninen dieetti, jossa hiilihydraatit oli karsittu minimiin ja lisäenergian tarve tyydytettiin rasvalla. Se oli perheemme herkkusuulle kova koettelemus – kaikista houkutuksista, kuten pullasta ja jäätelöstä, jouduttiin luopumaan. Ketogeeninen ruokavalio hillitsi kuitenkin epilepsiakohtauksia ja siitä oli siis apua. Kasvavalle tytölle oli kuitenkin vaikea saada tämän ruokavalion avulla ”vatsa täyteen” ja olo kylläiseksi. Pyrimme löytämään mahdollisimman vähän energiaa sisältäviä kasviksia, jotka täyttäisivät mahaa. Lenen ketogeeniseen ruokavalioon kuuluivat mm. kesäkurpitsa, rasva ja juustoraaste. Sillä mentiin 1,5 vuotta.

Ruokavaliohoidosta huolimatta Lene sai toisen vakavien epilepsiakohtausten sarjan. Lääkäri totesi, ettei ketogeenistä ruokavaliota kannattaisi enää jatkaa. Voi sitä riemun määrää kun lääkäri toi ison jäätelöpikarin tyttärellemme! Elämä voittaa.

Ymmärryksemme vakavien epilepsiakohtausten laukaisijastakin selvisi: mikroskooppisen pienet ja ärhäkkäät virukset. Nykyisin Lenen ollessa kipeä seurailemme hänen epilepsiakohtauksiaan, ja jos ne lisääntyvät, aloitamme kohtauslääkityksen. Näin olemme onnistuneet estämään tavallista vaikeampien epilepsiakohtauksien synnyn. Tämä toimii ja se tuntuu hyvälle.

Vertaistuesta voimaa

Diagnoosin saatuamme olin jättänyt sairaalaan yhteystietoni muita mahdollisia Angelman lapsiperheitä varten. Sitä kautta toinen perhe ottikin meihin pian yhteyttä – myös heillä oli poika, jolla oli samanlainen kromosomimuutos. He olivat etenkin pienempänä kuin kaksi marjaa: yhtä kuvankauniita ja iloisia! Pidämme edelleenkin yhteyttä toisiimme.

Olemme saaneet paljon tietoa ja tukea Suomen Angelman- yhdistys ry:stä, ja vastaavasti olemme aktiivisesti auttamassa uusien perheiden astuessa Angelman oireyhtymämaailmaan. Vanhempien ja perheiden tapaamiset ovat olleet voimaannuttavia henkireikiä arkeen ja suljetun Facebook-ryhmän avulla on helppoa pitää yhteyttä muihin ja tietää mitä muualla tapahtuu.

Arkeen apua

Suomen Angelman-yhdistys ry:n lisäksi paljon apua arkeen on saatu myös julkiselta puolelta. Aina apu ei ole kuitenkaan tullut taisteluitta tai ajoissa. Joskus edessä on ollut ylitsepääsemätön pystyseinä, ennen kuin meitä on suostuttu auttamaan. Sairastuin uupumukseen ja masennukseen arjen ollessa kaikkein rankinta. Syy siihen löytyi rakkaan tyttäremme unettomuudesta, joka kuuluu Angelmanin oireyhtymän oireisiin. Lene ei nuku kuten me muut: hän ei koe tarvitsevansa unta yhtä paljon. Lene meni yhteen aikaan nukkumaan kello 20 ja heräsi klo 22-23, jonka jälkeen hän leikki olohuoneessa valvovan katseemme alla aina klo 4-5 saakka. Sisarusten unia siskon leikkiäänet olohuoneessa keski- ja aamuyöllä eivät onneksi häirinneet. Me vanhemmat olisimme tietenkin mieluusti nukkuneet! Kello 6-7 Lene oli jälleen valmis uuteen päivään. Tätä jatkui monta vuotta. Onneksi nyt on helpompaa.

Meidän pelastuksemme Lenelle myönnettiin hoitopaikkajaksoja – olisi pitänyt osata pyytää ja vaatia niitä jo aikaisemmin! Lene ei kuitenkaan viihtynyt ensimmäisessä hoitopaikassa, ja hoitojaksokin oli vain parin päivän mittainen ja aivan liian lyhyt, jotta me vanhemmat olisimme saaneet levähtää tarpeeksi. Niinpä olo olikin kuin lottovoittajilla, kun saimme toisen hoitopaikan, jossa Lene myös viihtyi. 10 – 14 vuorokauden mittaisten hoitojaksojen aikana koko perhe ehti elpyä.

Koulussa on mukavaa

Lene kävelee itsenäisesti muutamia askelia ja pystyy kävelemään hyvin tuettuna. Hän on ollut erityispäiväkodissa ja nyt erityiskoulussa. Koulussa hänellä on oma avustaja, kuten muillakin luokkalaisilla. Lene pitää koulunkäynnistä ja uusien taitojen oppiminen tuo voimavaroja ja iloa kotiin saakka. Taksi tuo ja vie hänet kouluun ja koulusta – suuri arjen helpotus.

Taistelutantereet ja ilon vainiot

Leneltä on evätty muutamia palveluita, koska hän ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan. Emme vanhempina ymmärrä miksei meidän vanhempien suostumus riitä? Kuinka lapsi, joka ei osaa tai edes opi koskaan puhumaan, voisi antaa suullisesti suostumustaan? Miksi joidenkin ilmiselvien asioiden eteen pitää nähdä niin paljon vaivaa? Olisimme aikanaan myös toivoneet, että alan ammattilaiset olisivat osanneet neuvoa meille, minkälaisiin palveluihin olisimme olleet oikeutettuja – arjen keskellä kaikesta ei jaksa ottaa itse selvää. Erityislasten ja heidän vanhempien kanssa tarvitaan herkkää korvaa – aivan kuten missä tahansa muussakin viestinnässä ja vuorovaikutuksessa!

Yksi asia on varmaa: Lene on meille tarkoitettu ja hän tuo ja on tuonut elämäämme valtavasti sellaista rikkautta ja rakkautta, jota kenelläkään muulla maailmassa ei ole. Ei tarvitse kuin istua Lenen viereen sohvalle, niin hän muiskauttaa pusuja poskeen hymyillen tai halaa niin että heikottaa! Iloa ja hellyyttä meidän elämästä ei totisesti puutu!

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Angelman syndrome
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Angelman syndrome
  3. National Organization for Rare Disorders (NORD): Angelman Syndrome
  4. Perinnöllisyyslääketiede (Duodecim 2007), Pertti Aula, Helena Kääriäinen, Aarno Palotie
  5. Kehitysvammainen potilaana (Duodecim 2011), Maria Arvio, Seija Aaltonen

Kuvaviitteet
Kuva ja siihen vaadittava julkaisulupa on saatu Lenen vanhemmilta.

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 24.2.2004, 27.6.2004
Johanna Rintahaka 23.3.2016, 27.6.2016, 7.12.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?