Synnynnäinen, harvinainen perinnöllinen sairaus, vaikea kehitysvammaisuus, varhainen kuolema

Aicardi-Goutierèsin oireyhtymä

Enkefalopatia, johon liittyy basaaliganlioiden eli tyvitumakkeiden kalkkeutumista
Aicardi-Goutierès syndrome (
AGS)

Aicardi-Goutierèsin oireyhtymään sairastuneet syntyvät yleensä täysiaikaisina ja normaalin kokoisina. Oireyhtymä antaa ensimerkkinsä ensimmäisten päivien tai kuukausien aikana vakavana, subakuuttina eli ’puoliäkillisenä’ enkefalopatiana, aivosairautena.

Enkefalopatia ilmenee syömisvaikeuksina, ärtyisyytenä, ja psykomotorisen kehityksen taantumisena tai viivästymisenä, johon 53 %:ssa tapauksista liittyy myös epilepsiaa. Aicardi-Goutierèsin oireyhtymän ensioireisiin liittyy 43 %:lla tapauksista myös raajojen ihottumaa, joka muistuttaa paleltumavammoja ja 40 %:lla sairastuneista esiintyy myös kuumetta. Seuraavien kuukausien aikana oireet etenevät johtaen mm. mikrokefaliaan eli pienipäisyyteen ennen kuin oireet tasoittuvat. Oireyhtymän alkamisiässä, etenemisvauhdissa ja oireissa on vaihtelua sekä perheiden välillä että perheiden sisällä. Oireyhtymä johtaa vaikeaan kehitys- ja liikuntavammaisuuteen.

Aivomuutoksiin liittyy mikrokefalian lisäksi basaaliganglioiden kalkkeumat sekä tietyillä aivoalueilla kystinen leukodystrofiaa eli perinnöllistä aivojen valkean aineen tuhoutumista tai kehittymistä ja atropiaa eli aivojen surkastumista. Atropiaa voi esiintyä esimerkiksi aivokuoressa ja sen välittömässä läheisyydessä, aivokurkiaisessa, aivorungossa ja isoissa aivoissa.

Useimmissa tapauksissa Aicardi-Goutierèsin oireyhtymän alkuvaiheessa aivoselkäydinnesteen interferoni-alfa (INF-alfa) tulehdusvälittäjäainepitoisuudet ovat koholla ja selkäydinnesteessä on normaalia vähemmän imusoluja eli lymfosyyttejä. Myös maksa-arvot ovat koholla ja maksa ja perna ovat suurentuneet. Tilanne kuitenkin rauhoittuu muutamaan vuoteen mennessä.

Aicardi-Goutierèsin oireyhtymä periytyy pääasiassa autosomaalisesti ja peittyvästi eli resessiivisesti. Joissakin harvinaisissa tapauksissa autosomaalisesti ja vallitsevasti eli dominantisti. Oireyhtymän geneettiseen taustaan liittyy ainakin kuuden eri geenin mutaatiot (TREX1, RNASEH2A, RNASEH2B, RNASE2C, SAMHD1 ja ADAR). Näistä vaikeaan oireyhtymään johtavat virheet TREX1, RNASEH2A, RNASEH2C-geeneissä. Aicardi-Goutierèsin oireyhtymä, joka aiheutuu RNASE2B -geenistä (41 % tapauksista), on muita lievempi. Geenivirheen löytäminen vahvistaa diagnoosin.

Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon vastasyntyneen synnynnäiset tokoplasma, - vihurirokko, sytomegalovirus, Herpes simplex virus-1 ja Herpes simples virus-2 infektiot (TORCH-oireyhtymä). Aicardi-Goutierèsin oireyhtymään sairastuneelta ei kuitenkaan, monien yhteneväisistä löydöksistä huolimatta, löydy infektionaiheuttajaa kehosta.

Aicardi-Goutierèsin oireyhtymä on aivan eri oireyhtymä kuin Aicardin oireyhtymä.

Oireyhtymän hoito on oireiden mukaista ja voi käsittää esimerkiksi fysioterapian ja epilepsiahoido

Suurin osa lapsista, joilla on vakava Aicardi-Goutierèsin oireyhtymä, kuolevat 10-ikävuoteen mennessä, lievemmissä tapauksissa eliniänodote on parempi.

Ranskalaiset lastenneurologit Aicardi ja Goutierè kuvasivat oireyhtymän ensimmäisen kerran vuonna 1984.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Orphanet: Aicardi-Goutierès syndrome
  2. Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Aicardi-Goutierès syndrome

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 28.5.2000, 1.3.2004, 22.12.2004, 10.3.2007
Johanna Rintahaka 3.5.2017

Oliko tästä artikkelista hyötyä?