Liitännäissairaus monissa kehitysvammaoireyhtymissä

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, ADHD

Attention Deficit Hyperactivity Disorder

ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka yli puolella säilyy aikuisuuteen saakka. Nykytietämyksen valossa ADHD voi myös puhjeta aikuisiällä eikä johtua lapsuudessa tai nuoruudessa diagnosoimattoman aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä. Ympäristö (biologiset ja psykososiaaliset tekijät) ja henkilön perimä vaikuttavat ADHD:n luonteeseen ja syntyyn. Esimerkiksi sikiökehityksen aikaiset infektiot tai äidin runsas tupakointi ja/tai alkoholin käyttö lisäävät lapsen riskiä sairastua ADHD:n ja tietyt geenimuutokset voivat altistaa taudin puhkeamiseen.

ADHD:n ydinoireet ovat pitkäkestoiset ja toimintakykyä haittaavat aktiivisuuden (1) ja tarkkaavuuden (2) säätelyn vaikeudet sekä impulsiivisuus (3). ADHD:ksi oireet luokitellaan vasta kun ne ovat jatkuneet vähintään kuusi kuukautta, eikä olosuhteilla tai tilanteilla ole suurta vaikutusta oireiden esiintyvyyteen.

ADHD:n liittyviä oireita voidaan luonnehtia seuraavasti;

  1. aktiivisuuden oireita ovat selvä yliaktiivisuus; paikoillaan on vaikea pysytellä, henkilö liikkuu aktiivisesti istuessaankin (käsien ja jalkojen heiluttelu, kiemurtelu) sekä tuntee jatkuvaa levottomuutta.
  2. Tarkkaavuuden oireet näyttäytyvät mm. erilaisina keskittymisvaikeuksina, vaikeutena hoitaa erilaisia päivittäisiä asioita ja toimia, pitkää keskittymistä vaativien tehtävien välttelynä sekä asioiden unohteluna. Pienikin häiriö voi ”sekoittaa ajatukset” ja siirtää huomion muualle.
  3. Impulsiivisuus näkyy esimerkiksi kärsimättömyytenä odottaa omaa vuoroa sekä toisten puheen ja tekemisten keskeyttämisenä.

ADHD:hen liittyy usein myös muita psykiatrisia ongelmia, kuten erilaisia käytösongelmia sekä masennus- ja ahdistusoireita.

Diagnoosi

ADHD:n asianmukainen diagnoosi on erittäin tärkeää lapsen, nuoren tai aikuisen hyvän itsetunnon ja -tuntemisen kehittymiseksi ja ylläpitämiseksi: ilman tietoa ADHD-diagnoosista, ADHD:tä sairastava henkilö voidaan helposti leimata esimerkiksi epäsovinnaiseksi, tottelemattomaksi, laiskaksi, vastuuttomaksi, jne. ja hän voi siis sisäistää toisilta kuulemansa ominaisuudet osaksi itseään. Lisäksi asianmukainen diagnoosi voi helpottaa pysyvien kaveri- ja ystävyyssuhteiden syntymistä. Koska ADHD:n oireet voivat aiheuttaa ahdistusta, heikentää sosiaalisia taitoja tai vaikeuttaa opintoja tai ammatin harjoittamista, oikean diagnoosin saaminen edistäisi erilaisten tukitoimien saamista ja näin helpottaisi ADHD:tä sairastavan arkielämää.

Kun selvitetään lapsen tai nuoren mahdollista ADHD:tä, lasta tai nuorta, hänen huoltajiaan sekä opettajia päiväkodissa tai koulussa haastatellaan. Diagnoosin määrittämiseen tarvitaan laajasti tietoa oireiden mahdollisesta esiintymisestä, lapsen tai nuoren toimintakyvystä eri tilanteissa ja ympäristöissä (esim. kotona ja kodin ulkopuolella). Lisäksi muu psyykkinen ja fyysinen terveydentila tutkitaan, jotta voidaan todeta, etteivät oireet johdu muista psyykkisistä tai fyysisistä häiriöistä tai sairauksista. Tämän vuoksi myös lapsen/nuoren kehityshistoriasta ja elämäntilanteesta halutaan tietää. Esimerkiksi ylivilkkaus ja ADHD:n kaltaiset oireet voivat johtua lapsen/nuoren hitaasta kypsymisestä, motoriikan tai aistitoimintojen häiriöistä, kielen kehityksen viivästymisestä tai muista siihen liittyvistä ongelmista, autismikirjon häiriöistä, Touretten oireyhtymästä, stressistä tai traumaattisesta kokemuksesta, uni-, uhmakkuus- tai kiintymyssuhdehäiriöistä, joistakin somaattisista sairauksista, kuten epilepsiasta ja allergiasta tai pitkäaikaisesta kivusta. Lisäksi muiden sairauksien lääkehoito ja niihin liittyvät haitalliset sivuvaikutukset voivat aiheuttaa ADHD:n kaltaista oireilua. Tärkeää on ymmärtää, että jotkut edellä mainituista voivat myös esiintyä samanaikaisesti varsinaisen ADHD:n kanssa! ADHD:n diagnosointi ei ole siis helppoa.

ADHD:n oireet vaihtelevat vaikeusasteiltaan, mutta myös iän mukaan. Epäily ADHD:stä saattaa nousta jo leikki-iässä, mutta yleensä diagnoosi saadaan vasta kouluiässä. Ympäristötekijät ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat sairastuneen toimintakykyyn sekä oireiden määrään ja haittaavuuteen, mikä on otettava huomioon pohdittaessa ADHD:n olemassa olon mahdollisuutta ja tehtäessä diagnostista arviota tai kun suunnitellaan ADHD-diagnoosin saaneelle henkilölle tukitoimia.

ADHD:n diagnostiset kriteerit

  • Henkilöllä on kuusi oiretta yhdeksästä (6/9) tarkkaamattomuuteen liittyvistä oireista (ks. taulukko alla)
  • Henkilöllä on 6/9 yliaktiivisuus-impulsiivisuusoiretta (ks. taulukko alla)
  • Oireilu on kestänyt yli 6 kk
  • Oireita esiintyy useissa eri tilanteissa (koti, päiväkoti, koulu, opiskelu, työ, harrastukset) ja eri ihmisten kanssa
  • Oireet ovat alkaneet ennen kouluikää tai alakouluiässä
  • Oireista on selkeää haittaa suoriutumiskyvylle
  • Oireet eivät selity muulla häiriöllä

Alla olevaan taulukkoon on koottu suomalaisen ICD-10 tautiluokituksen sekä Amerikkalaisen psykiatri yhdistyksen (American Psychiatric Association) DSM-5 (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorfers, 5. painos) ADHD-diagnoosikriteeristö, jolle ei kuitenkaan ole toistaiseksi vielä julkaistu virallista suomennosta.

ICD-10:n ja DSM-5:n mukaiset ADHD:n diagnoosikriteerit

ICD-10 diagnoosikriteerit DSM-5 diagnoosikriteerit
Keskittymiskyvyttömyys
Vähintään kuusi oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, ja oireet haittaavat ja ovat lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia.

HUOM. DSM-5:ssä 17-vuotiaille tai sitä vanhemmille, tarvitaan ainakin viisi oiretta, jotta kriteeristö täyttyy.
  1. Huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin epäonnistuu usein ja eri ympäristöissä tapahtuu huolimattomuusvirheitä.
  2. Keskittyminen epäonnistuu usein
  3. Henkilö ei näytä kuuntelevan mitä hänelle puhutaan
  4. Ohjeiden noudattaminen eri ympäristöissä tai valmiiksi tekeminen epäonnistuu usein (mikä ei johdu uhmakkaasta käytöksestä tai kyvystä ymmärtää ohjeita)
  5. Kyky järjestää tehtäviä tai toimintoja on huonontunut
  6. Henkilö pyrkii välttämään tai kokee voimakkaan vastenmielisiksi tehtävät, jotka vaativat psyykistä ponnistelua ja sen ylläpitämistä
  7. Henkikö usein kadottaa esineitä, jotka ovat tärkeitä tietyissä tehtävissä
  8. Henkilö häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
  9. Henkilö on usein muistamaton päivittäisissä toiminnoissa.
  1. Huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin epäonnistuu usein ja tapahtuu huolimattomuusvirheitä
  2. Keskittymisen ylläpitäminen on usein vaikeaa
  3. Henkilö ei näytä kuuntelevan mitä hänelle puhutaan
  4. Henkilö ei npudata ohjeita ja epäonnistuu usein tehtävien loppuunsaattamisessa
  5. Henkilöllä on usein vaikeuksia järjestellä tehtäviä ja toimia (esim. ei pysy aikatauluissa, vaiheittaisten tehtävien teko haastavaa)
  6. Henkilö usein vältää, ei pidä tai on haluton tekemään tehtäviä, joissa vaaditaan pitkää keskittymiskykyä
  7. Henkilö usein kadottaa välttämättömiä tavaroita, jotka tärkeitä tietyissä tehtävissä
  8. Henkilö häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
  9. Henkilö usein unohtaa päivittäisiä toimintoja.
Yliaktiivisuus
Vähintään kolme oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, ja oireet haittaavat ja ovat lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia.

HUOM. DSM-5:ssä Yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden kriteeristö täyttää ADHD:n merkit, kun vähintään kuusi oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta. 17-vuotiaille tai sitä vanhemmille henkilöille, vähintään viisi oiretta ovat riittävät.
  1. Henkilö liikuttelee usein levottomasti käsiään tai jalkojaan tai vääntelehtii tuolillaan
  2. Hän lähtee usein liikkeelle tilanteissa, joissa edellytetään paikalla pysymistä
  3. Henkilö juoksentelee tai kiipeilee usein tilanteissa, joissa se ei kuulu asiaan (nuorilla tai aikuisilla oire voi esiintyä pelkkänä levottomuuden tunteena)
  4. Henkilö on usein liiallisen äänekäs tai ei onnistu paneutumaan hiljaa tekemisiinsä
  5. Henkilö on jatkuvasti liian aktiivinen liikunnallisesti, eikä hänen aktiivisuutensa oleellisesti muutu sosiaalisen ympäristön mukaan tai ulkoisista vaatimuksista
  1. Henkilö usein liikehtii hermostuneesti käsillään tai jaloillaan ja kiemurtelee istuessaan
  2. Henkilö usein jättää paikkansa tilanteissa, joissa odotetaan paikalla pysymistä
  3. Henkilö usein kiipeilee tai juoksee sopimattomasti
  4. Henkilö ei kykene leikkimään tai puuhailemaan hiljaisesti
  5. Henkilö on usein levoton
  6. Henkilö usein puhuu liiallisesti
  7. Henkilö usein antaa jo vastauksen ennen kuin hänen on kuullut kysymyksen loppuun
  8. Henkilöllä on vaikeuksia odottaa vuoroaan
  9. Henkilö usein keskeyttää tai tunkeilee toisten seuraan
Impulsiivisuus
Vähintään kolme oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, ja oireet haittaavat ja ovat lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia.
  1. Henkilö vastaa usein jo ennen kuin kysymykset ovat valmiita ja estää vastauksellaan toisten tekemiä kysymyksiä
  2. Henkilö ei usein jaksa seistä jonossa tai odottaa vuoroaan
  3. Henkilö keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva (esim. tunkeutuu toisten keskusteluihin ja peleihin)
  4. Henkilö puhuu usein liian paljon ottamatta huomioon tilanteen vaatimaa pidättyväisyyttä.

Yleisyys

ADHD:n yleisyys nykyisten arvioiden mukaan 6–18-vuotiailla on 3,6–7,2 %:n ja aikuisilla (17 -84 vuotiailla) 2,5 %:n luokkaa. Kehitysvammaisista 9- 18 % saa ADHD-diagnoosin, vaikka ADHD:n diagnoosin teko kehitysvammaisilla on erittäin haastavaa mm. siksi, että tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöt ovat suhteellisen yleisiä kehitysvammaisilla. ADHD on yleisempi sekä pojilla että miehillä kuin tytöillä ja naisilla.

ADHD:n syy

ADHD:n perinnöllisyyteen vaikuttavat monet geneettiset tekijät, joita ei vielä tunneta tarkasti. Useita ehdokasgeenejä on löydetty, mutta yksikään yksittäinen geenivirhe ei aiheuta ADHD:tä. ADHD-oireisten lasten vanhemmilla ja sisaruksilla todetaan ADHD 2–8 kertaa useammin kuin muulla väestöllä keskimäärin. Suurimmalla osalla lähisukulaisista ei kuitenkaan ole ADHD:ta.

Hoito

ADHD-lasta helpottaa rauhallinen perhe-elämä, jossa olisi runsaasti säännöllisiä rutiineja.

ADHD:n hoitoon kuuluvat mahdollisen lääkehoidon lisäksi mm. neuvonta arjen sujuvuutta edistävistä asioista, yksilölliset tukitoimet ja hoitomuodot. Riittävään uneen, liikuntaan, päivärytmiin sekä ravitsemukseen on syytä myös kiinnittää huomiota. LINKIT. Yksilöllisiin tukimuotoihin lukeutuvat mm. lapselle tai nuorelle räätälöidyt pedagogiset tukitoimet sekä psykologin tai puhe-, toiminta- tai fysioterapeutin palvelut. Myös sopeutumisvalmennuskursseista ja perhettä tukevista työmuodoista voi olla suurta hyötyä arjen sujuvoittamiseksi.

Historia

Alexander Crichton kuvaili henkistä rauhattomuuden jo vuonna 1798. Termi ADHD otettiin käyttöön amerikkalaisessa tautiluokituksessa vuonna 1987.

Aiheesta muualla

Lähteet

  1. Terveyskirjasto: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
  2. Käypä hoito: ADHD:n tunnistamien ja diagnosointi ennen kouluikää

Päivityshistoria
Kari Viitapohja 27.2.2005, 14.2.2011, 27.4.2011
Johanna Rintahaka 1.10.2018

Oliko tästä artikkelista hyötyä?